Re: Luustoon levinnyt ERS

Hei Irja!
Meillä on samantapaista, eli mies ei useinkaan halua puhua syövästään, ja esimerkiksi tämä viimeisin käänne (eli onko muuttunut hormoniresistentiksi vai ei) on sillä lailla tabu, että hän ei halua puhua, ei edes ajatella ennen kuin asia on fakta - nythän se on vasta vain epäily.
Hän on jotenkin päättänyt elää hyvää elämää niin kauan kuin jaksaa ja sallitaan. Jäi eläkkeelle nyt syksyllä, 62-vuotiaana (tauti diagnostisoitiin vuotta ennen), mutta tekee kahtena iltapäivänä viikossa vanhaa työtään. Treenaa pari kertaa viikossa, kävelee päivittäin, tapaa kavereitaan, kuuntelee musiikkia, lukee, käy kalassa kun on sopivat säät (ja kiukkuaa kuin Aku Ankka, kun ei tule saalista). On usein väsynyt ja kankea, nukkuu pitkään aamuisin.
Minulle diagnosi ei olisi voinut vuosi sitten tulla kehnompaan aikaan, koska itse olin hyvin haparoiden pääsemässä pitkästä loppuunpalamisesta masennuksineen juuri ylös, kun sitten aloin romahdella uudelleen. Meni vuosi ennen kuin sain oman elämäni jonkinlaiseen tasapainoon.
Nyt työnantajani on ehdottanut, että irtisanoutuisin 50% ja tekisin vain puoli-aikaista työtä. Vastausta ei tarvitse onneksi antaa vielä kuukausiin, mutta onhan se iso taloudellinen kysymys. Ja toisaalta, jos nyt mennään viimeisiä yhteisiä vuosia, niin raha on silloin sivuasia.