Eturauhasen robottileikkaus 2014 - Oulu

Tässä kokemukseni eturauhasen poistoleikkauksesta.
Leikkauksesta on nyt kulunut 10 kk ja tilanteeni on hyvä.
Ylläpidin päiväkirjaa lähes päivittäin, mutta halusin tänne kirjata kaikki yhdellä kertaa, koska itse olisin silloin alkuvaiheessa halunnut lukea kokonaisia tarinoita hoidon onnistumisesta. Silloin olisi kiinnostanut varsinkin lukea leikkaushoidoista Oulussa. Toivottavasti tästä on jollekin apua. Olen kertonut ne asiat hyvinkin tarkasti, jotka minua eniten mietityttivät ennen leikkausta.

Tammikuu 2013 – tarinani alkaa
Menin tammikuussa 2013 työterveyslääkärille alavatsakipujen vuoksi. Tammikuu oli hyvin kylmä ja ehkä palellutin itseni hiihtämällä liian kovalla pakkasella. Kivut menivät kyllä ohi ilman mitään lääkitystä.
Lääkäri onneksi mittautti PSA:n, joka oli kerran aikaisemmin mitattu v. 2009. Silloin se oli ollut 1.8, mutta nyt se oli 6.5/13% ja siitä tämä koko tarina saa alkunsa.
Tässä vaiheessa en tiennyt eturauhasasioista käytännössä mitään. En varmaan olisi muistanut mennä uusintakokeeseen vuosiin ellen olisi kylmettänyt itseäni hiihdossa.

Maaliskuu 2013
Seuraavaksi OYSista otettiin yhteyttä ja maaliskuussa kävin PSA- tarkistusmittauksessa. Tulos oli 6.4/13%. Sen jälkeen urologian plk:lla otettiin eturauhasesta 12 kpl kudosnäytteitä (biopsiat), jotka otetaan peräsuolen kautta siten, että maataan kyljellään. Se ei tunnu oikeastaan missään, ainoastaan kuulee naksauksen, kun näyte otetaan. Patologilta tuli lausunto, että näytteissä ei ole syöpää.

Elo-Joulukuu 2013
Seuraava vaihe oli jo elokuussa, jolloin taas mitattiin PSA ja sen jälkeen oli lääkärin puhelinaika. PSA oli nyt 7.3 ja koska se oli noussut, marraskuussa otettiin kontrollibiobsiat. Sen tulokset tulivat ennen joulua ja hoitopalautteessa lukee näin ”…tällöin todettu neljässä eri näytteessä pienillä fokuksilla Gleason 6 (3+3) adenokarsinooma, oikeassa lohkossa yhdessä näytteessä ja vasemmalla kolmessa. Koot vaihtelevat n. 0,4 – 1 mm:n fokus yhdessä näytteessä.”
Tiesin, että kyseessä on miesten yleisin syöpä, joka yleensä voidaan hoitaa kunhan se löydetään ajoissa, joten en erityisemmin siitä pelästynyt eikä se haitannut joulunviettoani.

Tammikuu 2014
Diagnoosin jälkeen tammikuussa 2014 oli pkl-käynti, jossa mietittiin hoitovaihtoehdot, joita olivat: aktiiviseuranta, brakyterapia, ulkoinen sädehoito ja leikkaushoito. Halusin ottaa aikalisän, koska halusin kokeilla auttaako elintapojen muutos ja vaihtoehtohoidot, joista olin lukenut. Lääkärille sopi, että otetaan kontrolliaika huhtikuulle ja katsotaan nouseeko PSA edelleen. En kertonut hänelle tulevista kokeiluistani, mutta koska kyseessä on yleensä hitaasti etenevä syöpä ja kontrollointi on kunnossa niin kiirettä leikkaukseen ei tässä vaiheessa ollut.

Syövän vaihtoehtohoidot, kevät 2014:
Elintapoihini en pystynyt paljon tekemään muutoksia, koska en polta tupakkaa enkä käytä sanottavasti alkoholia. Syön marjoja ja hedelmiä päivittäin.
Ruokavaliota muutin siten, että lisäsin kasvisten määrää ja vähensin vehnän ja viljojen käyttöä. Ajatus oli muuttaa ruokavalio emäksiseksi ja vähentää ruuan määrää alle kulutuksen. Niistä muutoksista syövän ei pitäisi tykätä. Muutin ruokavalion emäksiseksi käyttämällä ruokasoodaa. Seurasin ph:ta koko kevään ajan etten päässyt happamaksi. Lisäksi aloin seurata kalorilaskurilla energiankulutustani päivittäin, minkä ansiosta painoni putosi useita kiloja kevään aikana. Liikuntaa jatkoin kuten ennenkin, mutta hidastettuna, jotta kehon ph ei laskiksi (happamoituisi).
Aloin juoda myös koivuntuhkauutetta (joka on hyvin emäksinen, ph 12) säännöllisesti ohjeiden mukaan. Söin aprikoosin siemeniä, karpaloita eri muodossa, kuivattuna, pakasteesta ja tabletteina. Eli otin käyttöön monia vaihtoehtohoitoaineksia. Käytin myös muutaman kuukauden aloe vera-juomaa.
Kaikista muutoksista huolimatta en saavuttanut merkittäviä tuloksia, sillä huhtikuun mittauksessa PSA oli edelleen kohonnut: 8.2. Seuraava virallinen mittaus oli ollut elokuussa, mutta sukulaisen painostuksesta kävin työterveyshuollon mittauksessa kesäkuussa. Silloin arvo oli 8.9. Minun tapauksessani ei emäksinen ruokavalio eikä terveelliset elintavat parantaneet syöpää vaikka netistä löytyy useita juttuja sellaisten parantavista vaikutuksista. Eihän tämä mikään tieteellinen tutkimus ollut, mutta koska tässä oli mahdollisuus kokeilla luettuja konsteja, niin jotenkin se rauhoitti omaa mieltä ja oli sitten päätöksen tukena, kun hoitovaihtoehdosta piti päättää. Minulla ei siis ollut tarkoitus tehdä "steve-jobseja" eli korvata koululääketiedettä vaihtoehtohoidoilla. Jos PSA olisi lähtenyt laskuun, olisin päätynyt aktiiviseurantaan, mutta sitä ei valitettavasti tapahtunut.

Elokuu 2014
Elokuussa arvo oli 11.4 ja sovittiin että liityn robottiavusteista eturauhasleikkausta odottavien jonoon, koska arvo oli ylittänyt 10, jota pidettiin alun perin raja-arvona seurannalle. Päädyin robottileikkaukseen netistä ja tuttavilta saamieni tietojen perusteella. Olin keskustellut vuoden aikana neljän eri urologin kanssa ja koska kaikilla heillä yhtenä suositusvaihtoehtona oli leikkaushoito, sen valinta tuntui aika helpolta.

Syyskuu 2014
Syyskuun 1. päivä minulle tehtiin luuston gamma-kuvaus isotooppiosastolla. Sen tarkoituksena oli selvittää onko syöpä levinnyt luustoon. Kuvauksessa maataan selällään liikkumatta ja kone kuvaa hitaasti puolen tunnin ajan päästä jalkoihin. Vaikka kamera tulee aika lähelle kasvoja ja vartaloa, suurin pelkoni oli että nukahdan ja silloin vahingossa liikkuisin sen aikana. Mutta seurasin monitoria ja pysyin hereillä.
Noin viikon päästä minulla oli leikkaavan lääkärin aika. Gamma-kuvauksessa löytyi kylkiluussa pieni epäspesifinen kertymä, joka lausunnon mukaan ei ole tyypillinen metastaasi (= levinnyt syöpä). Leikkaavan lääkärin kanssa käytiin vielä lähinnä ulkoisen sädehoidon ja leikkauksen välisiä etuja ja haittoja lävitse. Koska minulla erektiot ovat aina olleet kunnossa eikä virtsapidätyskyvyn suhteen koskaan ole ollut mitään ongelmia, lääkäri oli leikkauksen kannalla. Sanoi kyllä, että jos kysyt sädehoitolääkäriltä hän suosittelee varmaan sädehoitoa. Koska olen alle 60-vuotias niin haittavaikutukset leikkauksesta todennäköisesti eivät ole ylitsepääsemättömiä pitemmällä aikavälillä. Lisäksi leikkauksen jälkeen sädetys on ok hoitotapa, jos sitä satuttaisiin tarvitsemaan. Mutta toisinpäin, eli sädehoidon jälkeinen leikkaus ei oikein onnistu, koska sädetys jollakin tavalla tuhoaa tai limoittaa säteilytettävän kohdan (tällainen käsitys minulle jäi).
Lääkäri teki vielä eturauhastutkimuksen ja oli laittanut hoitopalautteeseen, että prostata on reilua ykköskokoa, täysin kyhmytön, benigni ( = hyvänlaatuinen), HWL-mitoiltaan 30 cm3 eli lievästi suurentunut, adenoomavyöhykkeellä (adenooma = eturauhasen liikakasvuosa) muutamia kystia, kapselirajat tarkat, vesikkelit (=solun rakkulat) tavalliset.
Kuun puolivälissä minulle yllätykseksi soitettiin, että sopisiko leikkaus jo syyskuun lopulla. Olin kuvitellut että leikkausjonot ovat kuukausia ja leikkaus olisi vasta joskus joulun aikaan. Olin myös ajatellut treenata syksyn tavallista kovempaa ja laittaa kehon oikein hyvään iskuun ennen leikkausta. Koska minulle oli määrätty kuun loppuun keuhkojen alueen luustokartoitus, sanoin että syyskuu ei vielä käy.
Keuhkojen alueen tietokonetomografia-tutkimus oli kivuton ja helppo. Siinäkin laitettiin muistaakseni jodipitoista varjoainetta. Tutkimus kesti 15-30 minuuttia.

Lokakuu 2014
Lääkäri soitti 1. lokakuuta että röntgenkuvauksessa ei ole löydetty kylkiluussa mitään syöpään viittaavaa, vaan näkyvä jälki johtuu ehkä jostain pienestä tapaturmasta jota en itse muistanut. Siis leikkaushoito on ok.
Sitten alkoikin tapahtua. Jo saman viikon perjantaina tuli aika seuraavalle viikolle leikkausta edeltävään ennakkokäyntiin LEIKOssa, jolloin tapasin sairaanhoitajan, fysioterapeutin ja nukutuslääkärin. Samalla ajanvarausilmoituksella oli myös samalle viikolle ajat terveyskeskukseen verikokeisiin, sydänfilmiin ja virtsakokeeseen. Kaiken kukkuraksi siinä ilmoituksessa oli määrätty leikkausaika, joka oli jo 14.10.2014 eli seuraavan viikon tiistaina.

14.10.-14 Leikkaus Oys:ssa
Tiistaiaamuna oli herätys klo 5:30, koska sairaalasta annettu Providextra-juoma piti juoda puolen tunnin aikana (ei kerralla) klo 6 mennessä eli tuntia ennen sairaalaan tuloa. Aamulla piti laittaa myös pitkät painesukat jalkaan suihkussa käynnin jälkeen. Klo 7 olin Leiko-osastolla, jossa otin kun tarjottiin rauhoittavan Diapam-tabletin vaikken kovasti jännittänytkään. Leikkaava lääkäri kävi juttelemassa ja sain kysyä tarkennuksia. Lähinnä kiinnosti potilasohjeesta kohdat, joissa puhuttiin kirurgin harkinnasta (leikkauksen laajuus), kuten poistetaanko lantion imusolmukkeet vai ei ja säästetäänkö erektiohermot vai ei. Sain varmennuksen ettei mitään poisteta ylimääräisesti, jos siihen ei ole lääketieteellistä syytä. Olo oli levollinen, tunsin että olen hyvissä käsissä.
Ennen klo 8 minua lähdettiin kuljettamaan sängyllä leikkaussaliin koska annetun Diapamin takia en saanut enää kävellä. Leikkaussalissa oli useita henkilöitä, joista tunnistin anestesialääkärin, jonka olin tavannut 8.10. Leikkauspöydällä löytyi hyvä asento heti ja siitä eteenpäin en muistakaan mitään. Olo oli hyvin rauhallinen, joten todennäköisesti nukahdin ennen kuin nukutuslääkettä alettiin antamaan, koska en muista mitään senkään saamisesta.
Taju palasi heräämössä, mutta en muista nähneeni kelloa, joten en tiedä mihin aikaan heräsin. Hoitaja tuli kysymään kiputilannetta ja vastasin, että kipu on tasolla 9, jolloinka hän todennäköisesti lisäsi kipulääkettä suoneen ja nukahdin uudestaan. Kipu oli alavatsalla ja tuntui kuin olisi tosi kova virtsaamisen tarve. Ainakin kerran sen jälkeen kysyttiin kiputasoa ja varmaan sanoin sen vielä aika korkeaksi, koska pääsin heräämöstä osastolle vasta klo 18.
Edeltä käsin olin pelännyt katetrin käyttöä, mutta aika luontevasti ja ilman kipua se sujui. Kävin pari kertaa seisaallaan illan aikana hoitajan avustamana, mutta koska lääkitys oli varmaan melkoinen ja olo tuntui huteralta, ei haluttanut lähteä katetrin ja tippatelineen kanssa kävelemään vielä silloin. Iltayöstä tuntui vihlaisevia kipuja siellä täällä vatsan alueella ja lisäksi selässä keuhkojen kohdalla oikealla puolella oli kipua, mikä johtui ehkä siitä, että sillä puolella minulla oli se röntgenkuvassa näkynyt murtuma. Pyysin kipulääkettä, jonka jälkeen alkoi röyhtäyttää. Varmaan syömättömyys ja lääkkeet yhdessä röyhtäysten kanssa johtivat sitten oksennukseen. Sen jälkeen oli helppo nukkua. Olin etukäteen pelännyt nukkumista katetrin kanssa, koska yleensä nukun vatsallani ja nyt piti nukkua katetrin ja leikkaushaavojen vuoksi joko selällään tai kyljellään. Oletin pyöriväni yön aikana ja vetäisevän katetrin poiskin, mutta kuulin ettei se olekaan mahdollista, koska sinne on laskettu tulpaksi vesipallo, joka pitää katetrin virtsarakossa.
Ensimmäinen yö sairaalassa meni lyhyitä pätkiä nukkuen lääkityksen ja unilääkkeiden voimalla sekä katetria varoen. Sairaalan yöäänet ovat aika häiritseviä ja korvatulpat siellä ovat huonoja ja kovia. Pyysin vaimoa tuomaan omat paremmat tulpat mahdollista seuraavaa yötä varten.
Aamulla leikkaava lääkäri kävi juttelemassa ja kertomassa leikkauksesta. Muistaakseni hän kävi jo heräämössä, mutta nyt hän kyseli vointiani ja kertoi tarkemmin leikkauksesta. Kaikki oli mennyt suunnitelmien mukaan paitsi, että avausviillon jälkeen olivat huomanneet, että ohutsuoleen oli tullut pieni n. 5mm viiltoreikä. Oulussa tehdään poikkeuksellisesti avausviilto siten, että nostetaan nahkaa ja vatsakalvoja ylös viiltoa tehdessä, jolloinka suoliin pitäisi jäädä väliä. Nyt jostain syystä ohutsuoli oli ollut joko kiinni vatsakalvossa tai liian lähellä, joten siihen tuli pieni reikä, mutta se oli heti huomattu ja ommeltu kiinni. Toinen asia, jonka lääkäri huomautti oli se, että leikkauksessa veri alkoi helposti vuotaa. Syy siihen on todennäköisesti Omega-3 (Möllerin kalanmaksaöljy), jota olin käyttänyt säännöllisesti enkä arvannut lopettaa tarpeeksi ajoissa. Minulla on muutenkin ohuet veret, hemoglobiini alhainen (144), eikä kolesterolia, joten aivain hyvin olisin voinut pitää vaikka vuoden tauon, jos olisin asiasta tiennyt.
Päivän aikana aloin jo kävelemään tippatelineen ja katetrin kanssa ympäri osastoa ja käytäviä. Olo oli melko hyvä ja pystyin syömään liemiruokia normaalisti. Hoitajat opettivat tyhjentämään katetriin liitetyn virtsapussin ja kävin myös suihkussa yksin. Oloa ja liikkumista voisi kuvailla että kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Katetri tuntui olevan joka paikassa tiellä ja sitä piti varoa.
Leikkaava lääkäri kuunteli vatsaani ja huolimatta leikkauksesta ja viillosta, se kuulemma toimi, eli ääniä kuului. Ensin pitäisi alkaa ilmat tulemaan ulos ja sitten uloste. Vatsan toimimiseksi annettiin Pegoriania. Pyysinkin sitä ja luumumehua, koska muistin vielä hyvin kuinka vaikeaa oli ulostaminen 5 vuotta sitten tehdyn nivustyräleikkauksen jälkeen, kun ei kestänyt ollenkaan ponnistaa.
Illalla päädyttiin siihen, että jään vielä toiseksi yöksi osastolle. Yö meni samoin kuin edellinen yö eli pätkittäin nukkuessa. Kipulääkitys oli varmaan sopivaa, koska ainoastaan silloin tällöin lyhytaikainen viiltävä kipu tuntui siellä täällä eri puolilla vatsaa ja pyytäessä sain lisää kipulääkettä. Minulla on aina ollut hyvin pieni kynnys ottaa lääkkeitä, joku toinen ei ehkä ottaisi niin paljon.
Aamulla olin hyvässä kunnossa ja kävelin pitkin osaston ja sairaalan käytäviä ja odotin kotiutusta. Hoitajat opettivat minut pistämään napapiikin, jota ei kylläkään pistetä napaan vaan reiden yläosaan. Itsensä piikittäminen ei ole miellyttävimpiä kokemuksia. Enkä piikittänyt reippaasti kuten hoitaja näytti vaan painamalla piikin hitaasti sisälle. Pelkäsin vähän että ohut piikki katkeaa tai painuu luuhun asti, jos sen iskemällä laittaa. Oikeasti se piikki sattuu korkeintaan saman verran kuin sääsken pisto, mutta onpahan nyt tiedossa yksi syy lisää pitää paino kurissa ettei sairastu esim. diabetekseen. Napapiikin tarkoitus on estää veritulppien tulo, joten se on pakollinen.
Kotiin oli mukava päästä. Sängystä nousu ja sinne meno kylkiasennon kautta oli jotenkin vaikea muistaa varsinkin kun jatkuvaa kipua ei ollut. Katetri oli kyllä muistuttamassa, ettei sentään suin päin lähtenyt kävelemään. Illalla ennen nukkumaan menoa onnistuin vessassa ulostamaan eikä se aiheuttanut kipua, todennäköisesti ulostuslääkkeen ja runsaan juomisen ansiosta. Lisäksi olin pyytänyt, että kipuun ei annettaisi Panacod-lääkettä, joka minulle on aiheuttanut aikaisemmin ummetusta. Edellisen kerran olin siis käynyt pytyllä lähes kolme vuorokautta aikaisemmin, mikä on minulle hyvin epätyypillistä, koska vatsani on toiminut aina joka päivä.
Sairaalasta sain mukaani vyötärölle kiinnitettävän kangaspussin, jonka sisään virtsapussin saattoi laittaa. Koko katetrin pidon ajan käytin vain 2 litran isoa pussia, koska minusta sen vaihtaminen sääreen kiinnitettävään jalkapussiin oli liian hankalaa ja lisäksi sääripussin tilavuus oli vain 0.3 litraa, joten sitä olisi pitänyt aina olla tyhjentämässä. Sairaalassa sitä kokeiltiin, mutta en ihastunut siihen.
Kotona sain hyvin nukuttua yön, kävin vain kerran tyhjentämässä pussin kun heräsin vaikka tilavuus olisi riittänyt koko yöksikin. Sairaalasta sain kipulääkkeeksi vain Paratabsia ja kovaan kipuun 2 Litalgin-tablettia. Pärjäsin tällä lääkityksellä, vaikka silloin tällöin tuntuikin lyhytaikaista viiltävää kipua lähinnä alavatsalla eli varmaan leikkauskohdissa. Litalgin-resepti olisi kannattanut pyytää, sillä muutamana päivänä olisin esim. yötä vasten saattanut ottaa sellaisen Paratabsin lisäksi. Nukahtamislääkkeitä (Stilnoc) käytin sairaalassa ja jatkoin vielä kotonakin.
Toisen päivän iltana tuli muutaman kerran samoja viiltäviä kipukohtauksia, jotka menivät ohi asentoa muuttamalla. Luultavasti liian pitkään yhteen menoon istuminen oli huono asia. Samanlainen kipukohtaus tuli samalla viikolla, sen jälkeen kun olin tehnyt ensimmäisen kävelyretken ulkona. Matkaa oli vain kilometri mutta ehkä silti liian pitkä näin alussa. Suosittelen vaihtelemaan asentoa tiheään ja välttelemään liian pitkään makaamista, istumista tai kävelemistä. Suosittelen myös katetrin aikana alapään suojaamista kunnolla ulosmennessä virtsatietulehduksen lisääntyneen riskin takia.
Katetri oli minulla viikon ajan ja loppuaikana opin pitämään sitä itselleni sopivalla tavalla. Teippasin letkun vasemman reiden yläosaan urheiluteipillä siten, että ensin letkun pää oli ensin alaspäin ja sieltä se kiertyi ylös reiteen, johon sen kiinnitin. Siten pussin saattoi laittaa joko lattialle sängyn viereen tai vyötärölle kantopussiin ja housujen sisään, jos lähti ulos.
Kokonaisuutena leikkaus ja ensimmäinen viikko katetrin kanssa meni hyvin. Ei ollut suuren suuria kipuja ja hoitajat ja lääkärit olivat ammattitaitoisia ja empaattisia. Lisäksi oli aina mahdollisuus soittaa suoraan joko osastolle tai päivisin urologian polille.

21.10.2014 Katetrin poisto
Leikkauksesta viikon päästä koitti päivä, jolloin pääsin katetrin poistoon. Ensiksi piti mennä keskusröntgeniin, jossa katetrin kautta laitettiin virtsarakkoon jodipitoista varjoainetta ja kuvattiin virtsarakon rakennetta ja sen pitävyyttä. Jonkin verran pelkäsin etukäteen tätä koetta, koska luulin että virtsarakko laitetaan pullolleen ainetta, jotta vuotokohdat tulisivat esille. Röntgenlääkäri ohjeisti hoitajaa laskemaan ainetta hyvin hitaasti sisään, jotta virtsarakko ennättäisi laajeta. Yhden desilitran jälkeen lääkäri kysyi, että vieläkö voidaan lisätä nestettä. Sanoin että kyllä, koska en vielä siinä vaiheessa tuntenut juuri ollenkaan, että sinne olisi jotain laskettu. Kuulemma jotkin potilaat eivät kestä enempää. Kun 2 dl oli sisällä, kone pyöri vatsan ympärillä ja otti kuvia. Lähtiessä lääkäri jo sanoi, että kaikki näyttää hyvältä, mutta hän tutkii kuvat tarkemmin huoneessaan ja antaa lausunnon.
Seuraavaksi menin urologian polille, jonne lausunto lähetettiin. Siellä hoitaja kertoi katetrin jälkeisestä elämästä ja näytti erilaisia vaippamalleja, joita mahdollisesti tarvitsen pitkäänkin. Lopuksi hän pyysi minua menemään selälleen makuulle ja hän tyhjensi ruiskulla katetrissa olevan pienen liittimen kautta virtsarakossa olevan vesipussin. Sen jälkeen hän kevyesti pyöräytti katetrin letkua ja veti sen pois. En tuntenut ollenkaan koko katetrin poistoa vaikka olin sitä pelännyt aika kovasti, johtuen joistakin kirjoituksista netissä. Sitä ei todellakaan kannata pelätä.
Seuraavaksi laitoin vaippahousut jalkaan (samanlaiset kuin 20 vuotta sitten lapselleni) ja lähdin kahville. Piti juoda paljon, jotta pääsisin opettelemaan uudelleen pissaamista. Kahvien ja mehujen jälkeen noin tunnin päästä tunsin jonkinlaista tarvetta. Virtsaamisen paineen tunne (=tarve) oli jotenkin erilainen kuin ennen. Olin istuallani ja piti kurkkia pyttyyn, että tuleeko mitään vai ei. Ehkä olisi ollut hyvä, jos olisi kahvin kanssa ottanut jonkin voimakkaaman särkylääkkeen niin ei olisi tarvinnut etukäteen jännittää tuntemuksia. Taidan olla tavallista kipuherkempi, koska virtsaamisen aloittaminen tuntui hankalalta ja kivuliaalta.
Vessareissun jälkeen hoitaja mittasi jäännösvirtsan ja koska rakko oli tyhjentynyt, pääsin kotiin. Tuntui hyvältä. Illalla lämmitin saunan, johon ei ollut saanut mennä viikkoon. Sen jälkeen vaihdoin yöksi uudet vaippahousut ja punnitsin käytetyn vaipan. Käytetyn vaipan paino oli 100 gr enemmän kuin uusi, joten 1 dl oli lirahdellut iltapäivän ja illan aikana. Osan lirahduksista tunsinkin ja tiesin pitää niitä luonnollisena.
Oli mukava nukkua eka yö ilman katetria normaalissa vuoteessa. Sai pyöriä miten halusi eikä ollut kipuja.
Seuraavana iltana punnitsin jälleen käytetyn vaipan painon. Se oli samanpainoinen kuin uusi, joten kuvittelin, että olin oppinut päivässä sisäsiistiksi. Pidin kuitenkin senkin päivän vielä vaippaa pikkuhousujen alla varmuuden vuoksi, koska ulkoillessa ne tuntuivat lämpimiltä. Kuvittelin, että hyvä pidätyskykyni johtuu siitä, että luin netistä jo alkukesästä lantionpohjan lihasten harjoittelusta ja olin tehnyt harjoitukset päivittäin monta kuukautta jo ennen leikkausta ja teen edelleen. Netistä en löytänyt oikeita ohjeita, joten olen tehnyt ne varmaan osittain väärin, koska tein aina 100 (tai jopa 300) lyhyttä supistusta enkä ollenkaan pitempiä pitoja. Testasin silloin alussa pissatessa, että harjoitettavat lihakset ovat oikeat ja uskon niiden olleen, koska virtsasuihku katkesi heti, kun jännitin.
Sairaalassa lihasharjoitusten ohjeet annettiin vasta katetrin poiston yhteydessä. Saadussa ohjeessa supistus alkaa peräaukon ympäriltä ja sitten lisätään virtsaputken supistus ja vedetään lantionpohjaa sisään-/ylöspäin. Supistus tehdään vain 5-10 kertaa, aluksi 5 s pidolla ja myöhemmin 10 s pidolla. Kestävyysharjoittelu tehdään 20-30 s pidolla vain kerran päivässä. Ja aluksi siis vain kerran päivässä, ettei tule lihaskouristuksia. Minulle ei tullat kyllä mitään kouristuksia missään vaiheessa.

24.10.2014 Virtsasuihkun mittaus - tarkistuskäynti
Toisena päivänä katetrin poiston jälkeen aloin epäillä että virtsasuihku ei ole kunnollinen. Olin lukenut, että pissa lentää kovalla kaarella leikkauksen jälkeen ja minusta suihku vaikutti jopa heikommalta kuin ennen leikkausta. Epäilin liitoskohdassa olevan jotain esteenä, kun luin liikaa nettiä. Soitin uropkl:lle ja sain ajan jo seuraavaksi aamuksi. Siellä tehtiin virtsan virtausmittaus lattialla olevaan pönttöön, jossa on varmaan puntari ja sekundaattori, jolla mitataan virtsaamisen nopeus. Hoitaja näytti minulle ennen leikkausta olevan käyrän ja nyt mitatun käyrän. Niistä näki selvästi, että homma on nyt kunnossa ja ettei se ollut ennen leikkausta!
Ehkä olisin joutunut jossakin vaihetta elämää eturauhasen höyläykseen, jos tätä syöpäleikkausta ei olisi tullut. Sen mitä olen kuullut höyläyksestä, tämä eturauhasen poistaminen tuntuu kivuttomammalta vaihtoehdolta! Kolmantena päivänä katetrin jälkeen virtsaaminen on alkanut tuntumaan jo lähes normaalilta eikä ole tuntunut kipuja. Käytännössä kesti lähes viikon katetrin poistosta, että virtsaaminen oli kivutonta. Lisäksi oli melko vaikea tunnistaa milloin virtsaaminen alkaa ja milloin se loppuu. Tuntui hyvin epämääräiseltä.

25.10.2014 Lääkitys loppui
Lauantaina pistin viimeisen piikin reiteen eli nyt olin pistänyt kaikki piikit vuorotellen molempiin reisiin. Antibioottitabletteja ei tarvinnut käyttää kuin katetrin käytön ajan, joten niitä jäi muutama tabletti ottamatta. Kipulääkitystä en ole tarvinnut enää useampaan päivään.
En ole muistanut mainita mitään veren esiintymisestä virtsassa, joten laitanpa siitä yhteenvedon tähän. Leikkauksen jälkeen oikeastaan vain yhden vuorokauden aikana virtsapussi oli punertava veren vuoksi. Sen jälkeen ainoastaan silloin tällöin katetrin aikana näkyi veritippa tai tipan osa katetriputkessa. Joskus kyllä vuoti katetriputken ulkopuolelta sekä virtsaa että vähän verta. Käytin silloin wc-paperia katetrin suulla kierrettynä, jotteivät housut kastuisi. Myös katetrin poiston jälkeen tällä samalla viikolla muistaakseni ulostuksen yhteydessä virtsaamisen lopuksi tuli vähän verta. Eli kokonaisuutena veren määrä on ollut hyvin vähäistä.

31.10.2014 Virtsaamisongelmia ja urologin soitto
Leikkaava lääkäri soitti patologin tulokset perjantaina. Löydöksen taso oli muuttunut 6:sta 7:ään ja lisäksi eturauhasen ulkopuolelta poistetusta siemenrauhasesta oli löytynyt alle 1 mm kokoinen syöpälöydös. Tämän vuoksi hän ehdotti että otetaan kontrolliverikoe jo joulukuun alussa, jotta nähdään miten PSA arvo laskee ja tarvitaanko muita hoitoja. PSAn pitäisi puolittua aina neljässä päivässä. PSA oli elokuussa 11.4, eli jos se olisi leikkauspäivänä ollut 12, pitäisi sen olla 8. joulukuuta jo 0.19 laskujeni mukaan.
Tämän puhelun jälkeen harmittelin hetken aikaa sitä, että olin jäänyt kokeilemaan vaihtoehtohoitoja. Tällä tietämyksellä olisin joko mennyt heti alkuvuodesta leikkaukseen tai valinnut esim. brakyterapian.
Nyt kun katetrin poistosta on kulunut yli viikko ja kun enää ei virtsaaminen ole kivuliasta, olen joutunut käyttämään vaippaa. Luulen, että alussa, kun alapää oli hyvin arka ja kipeä, jännitin sitä niin kovasti, että mitään virtsavuotoa ei päässyt tapahtumaan. Nyt kun ei ole kipua, olen huomannut että varsinkin kun istuessa nostaa jalkaa toisen päälle tai kävellessä tavallisuudesta poikkeavasti, niin muutama tippa lirahtaa housuihin. Olen punninnut, että keskimäärin 4 gr per päivä menee vaippaan joko virtsaa tai hikeä. Lääkärin mukaan kestää yleensä 1-3 kk, että vaipasta pääsee eroon ja alapään sulkuharjoituksia kannattaa tehdä. Nyt teen niitä sekä aamuin että illoin, kuin myös pitkin päivää silloin tällöin eri tilanteessa.
Kipuja ja särkyjä ei ole juuri ollut. Ehkä pari kertaa viikossa on ollut alavatsalla samantyyppisiä lyhyitä viiltäviä kipukohtauksia kuin katetrin aikana, mutta niistä on päässyt asentoa muuttamalla eroon. Minulla on varalta Burana 800, jos kipuja tulee.

15.11.2014 Sairausloma loppuu
Viimeisellä sairauslomaviikolla (4 vkoa) kaikki kivut oikeastaan hävisivät kokonaan. Eihän niitä ollutkaan 2:n eka viikon jälkeen kuin se vihlaiseva kipu silloin tällöin eri paikassa alavatsalla. Vaippojen käytön lopetin ensimmäisellä työviikolla, koska minun mielestä paremmin pystyi valvomaan lirahteluja, kun sen tunsi iholla kylmänä ja märkänä. Sillä varsinkaan leikkauksen jälkeen ei pystynyt selvästi erottamaan, milloin virtsaaminen alkoi ja loppui. Se oli aika epämääräista, joten vaippaan saattoi lirahtaa vaikka ei mitään tuntenutkaan
Ostin marketista kaksi pakettia miehille tarkoitettuja boxereihin kiinnittyviä medium (ainoa malli) vaippoja, jotka olivat kätevä pitää. Niitä oli 10 kpl paketissa eli n. 20 päivää niitä käytin. OYSistä sain erilaisia vaippoja kokeeksi, mutta ainoastaan tämä malli on käyttökelpoinen. Ehkä se lasten housumallinen voi alussa olla myös toimiva, kun normivaatteita ei tarvitse käyttää.

17.12.2014 PSA-mittaus ja urologin soitto
Kävin 1.12. terveyskeskuksessa PSAn mittauksessa. Lääkärin soittoaika oli vasta nyt 17.12, mutta siitä huolimatta en soittanut ja kysynyt arvoa ennen lääkäriaikaa, koska en tiennyt mitä sillä tiedolla tekisin varsinkin jos se ei olisi normaali.
Lääkäri soitti ja sanoi PSAn olleen niin alhainen, ettei sitä voitu mitata. Kiitin tiedosta ja seuraava tapaaminen oli jo tammikuussa, kuten alun perin oli suunniteltu. Tuntui kyllä hyvältä, että tuo PSAkin on kunnossa.
Virtsaaminen on jo hyvällä mallilla. Pystyn katkomaan virtsasuihkun, jos haluan. Sitähän ei saanut kokeilla kuin harvakseltaan (1-2 krt per kk) siinä mielessä, että voi testata että harjoittaa oikeita lantiopohjan lihaksia virtsan karkailun estämiseksi. Lantiopohjan lihasten harjoittelua olen tehnyt vielä nytkin joka ikinen päivä vähintään nukkumaan mennessä. Olen tehnyt pitkien 30s pidon lisäksi hyvin nopeita 1-2 krt per sekuntti 100 kertaa peräkkäin.
Silti vielä nytkin saattaa silloin tällöin karata muutama tippa housuihin, mutta ei joka päivä. Olen huomannut, että jos vessassa käynnistä on vain vähän aikaa, silloin helpommin karkaa. Onkohan niin, että kun pussissa on painetta, lihakset automaattisesti pitävät sen kiinni, mutta kun se on lähes tyhjä, liipasin falskaa.

19.1.2015 PSA-mittaus ja urologilla käynti
Tammikuussa oli 3 kuukauden kontrolli eli urologilla käynti. Ennen lääkärikäyntiä oli normaalit verikokeet terveyskeskuksessa ja virtsaamisnopeuden mittaus Oysissä.
Lääkärin tekemässä raportissa oli tällaiset tiedot:
PSA alle 0.1, krea 67, Afos 69, Hb 141, tromb 229. Potilas oireeton, ei paljon valitettavaa, yleisvointi hyvä. Vatsa palpoiden pehmeä, myötäävä. Arven alueet siistit, ei tyrää.

Olen edelleen jatkanut lantionpohjalihasten harjoittelua, koska silloin tällöin joitakin tippoja karkaa esim. kun on istumassa ja nostaa jalan jakkaralle.
Erektiohäiriötä varten urologi kirjoitti Sildenafil Orion 100mg tabletteja ja Cavberject Dual 20mg. Lisäksi lääkäri kirjoitti B-lausunnon, jolla saa Kelan tukea erektiolääkkeeseen.
En ole ostanut tuota Cavberject ruiskulääkettä, koska en halua pistää itseäni mihinkään ja ehkä kaikkein vähiten siittimeen. Lisäksi sitä pitäisi harjoitella polilla, joten se ei ole minun juttu. Varsinkin kun tämä radikaali eturauhasen poisto oli niin radikaali että se vei samalla mielenkiinnon sukupuoliasioihin lähes kokonaan!
Ja tuo Sildenafil erektiolääke ei kyllä tehoa minuun mitenkään. Ehkä eka tabletin oton jälkeen saattoi olla niin, että kasvot punoittivat sen vuoksi hetken, mutta sekin saattoi johtua siitä että luin sillä olevan sellaisen haittavaikutuksen. Sen jälkeen en ole huomannut lääkkeestä olevan mitään vaikutusta, mutta olen ne muutamat käyttänyt, koska lääkärin mukaan niiden käytöstä on hyötyä. Olemme kokeilleet yhdyntää harvakseltaan tabletin kanssa ja ilman, mutta varsinkin eka kerroilla jos sai itsensä jollakin tavalla innostettua mielikuvissa yhdyntään niin se aiheutti vaan virtsan karkaamista. Se oli niin kummallinen ja uusi tilanne, että se vei kyllä vähäisetkin halut.
Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista erektiohäiriöitä ennen leikkausta, joten tällainen tilanne, että siitin ei jäykisty, on tosi outo. Olenhan alle 60v ja mielestäni kovakuntoinen, joten olisi luullut, että säästävän radikaalileikkauksen tulos ei olisi ollut näin radikaali.

27.4.2015 PSA-mittaus ja puhelinaika
Huhtikuussa oli seuraava PSA-mittaus ja urologin puhelinaika. PSA on edelleen alle 0,1, joten kaikki sen suhteen ok.
Virtsan pitokyky on palautumassa normaaliksi eikä virtsankarkailu pahemmin haittaa elämää. Useina päivinä ei karkaa kertaakaan ja silloin kun vähän karkaa se yleensä jää putkeen ja ehtii hyvin vessaan, joten housut pysyvät kuivina!
Erektion suhteen ei ole tapahtunut mitään, joten puhuin siitä lääkärille. Vaimo oli löytänyt netistä seksuaaliklinikka.fi sivuilta jutun, että mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen aloitettu siittimen verenkiertoa parantava lääkehoito voi lieventää erektiohäiriön kehittymistä. Lääkäri määräsikin suun kautta otettavaa Cialis 5mg tabletteja 80 kpl. Ne ovat kalliita eli 102 e, koska siihen ei B-lausunto tuo mitään alennusta. Lisäksi hän määräsi Muse 500mg virtsatiepuikon, mutta sitä en ole ostanut, koska apteekissa sanoivat että se voi aiheuttaa kirvelyä.

25.5.2015 Kirurgilla käynti tyrän vuoksi
Toukokuussa huomasin, että leikkaushaavan oikealle puolelle oli ilmestynyt pieni pullistuma. En tiedä milloin se oli siihen ilmestynyt, mutta tammikuun 3 kk tarkastuksessa sitä ei ollut, koska raportissa sanottiin, että tyrää ei ole. Kannattaa näköjään varoa vielä 3 kk:n jälkeenkin isompia nosteluja ja ponnisteluja. Tein vapaa-ajalla metsähommia ja varmaan nostelin turhan raskaita puita, jossa tyrä on voinut tulla.
Työterveyslääkäri määräsi minut magneettikuvaan, jossa näkyi noin tuuman reikä leikkaushaavan vieressä eli haavatyrä. Minut määrättiin leikkausjonoon ja seuraavaksi kävin kirurgin juttusilla vatsapoliklinikalla. Jos oikein ymmärsin, niin eturauhasen poistossa tapahtuneen suolen rikkoutumisen aiheuttaman reiän korjaus olisi voinut olla syynä tähän tyrään. Tyrä leikataan näillä näkymin tähystysleikkauksella (ei avoleikkauksella), jos reikä ei ole suurentunut leikkaukseen mennessä. Ainut epäilyttävä asia mielestäni tähystysleikkauksessa on se, että siinä tukiverkko tulee suolia vasten vatsaonteloon, kun taas avoleikkauksessa verkko tulee vatsakalvojen väliin. Koska lääkäri itsekin olisi valinnut tähystysleikkauksen, niin siihen on uskominen. Toivottavasti verkko ei lähde seilaamaan suolien mukana.

6.8.2015 Tilanne 10 kk leikkauksesta
Olen tehnyt vatsalihasten harjoituksia kirurgilla käynnin jälkeen joka päivä. Ehkä siitä johtuen tyrää ei ole tuntunut enää pitkään aikaan vaikka pullistuma oikealla näkyy. Kirurgi piti hyvänä sitä että vatsalihaksia harjoittaa ennen leikkausta. Leikkausajan pitäisi tulla tämän syksyn aikana.
Kaikki muu on hyvällä mallilla. Vähitellen myös seksi on alkanut sujumaan yhä paremmin. Ilman apukeinoja ja lääkitystä. Minulla on vielä talvella ostettuja erektiolääkkeitä, mutta taitavat jäädä käyttämättä, koska niistä ei silloin ollut apua enkä enää tarvitse. Ennen leikkausta huolestutti se, että jos leikkaus vie kyvyt mutta jättää halut. Tähän pelkoon en löytänyt mistään tietoa. Leikkaus vei kyllä halut aluksi kokonaan, mutta onneksi ei pysyvästi ja nyt tilanne on tasapainossa.

Teen edelleen lantiopohjan harjoituksia joka päivä (3 * 30 sek ja 100 * 1 sek), vaikka virtsanpidätyksessä ei ole mitään ongelmaa. Varmaan jossain vaiheessa lopetan, mutta jotenkin olen niin rutinoitunut niihin, että tuntuu kuin jäisi hampaat pesemättä jos niitä ei iltaisin tee. Ehkä sillä on ollut vaikutusta seksipuoleenkin.

Vaikka nyt kaikki on hyvin ja syöpä poissa, en silti pysty sanomaan, että tämä robottileikkaus olisi sen parempi vaihtoehto kuin brakyterapia tai sädetys, joiden välillä aprikoin melko paljon ennen leikkausta. Minulla on tuttava, jolle on tehty brakyterapiahoito ja hän suositteli sitä minulle. Varmaan sekin olisi ollut hyvä vaihtoehto kuten todennäköisesti sädetyskin. Olen kovakuntoinen, joten varmaan nämä vaihtoehdot olisivat voineet onnistua yhtä hyvin. Kaikilla ei näytä menevän näin hyvin, mutta toivottavasti kokemukseni ja tarinani helpottavat uusien potilaiden hoitopäätöstä ja poistavat epätietoisuudesta johtuvia ennakkoluuloja.