Re: Mieheni lymfooma

Surusilmä, oikeassa olet, kaikille ei tule joulu. Tai tulee sellainen joulu jonka muistaa lopun ikänsä suuren murheen aikana. Tunnen hyvin väsymyksen, turhautumisen ja avuttomuuden tunteet vaikeassa tilanteessa. Sekin on tuttua ettei oikein uskalla nukkua kun on toisella korvalla kuunneltava sairaan vaikeaa hengitystä ja valitusta.

Mieheni sairastaa päänalueen parantumatonta syöpää. Ison leikkauksen ja sädehoidon seurauksena puhuminen ja syöminen ovat hankalia, kipuja yritetään hallita voimakkailla lääkkeillä, hän on tullut lähes kuuroksi ja nyt todettiin diabetes. Mieliala vaihtelee itkuisesta itsesäälistä aggressiivisiin vihanpuuskiin. Käytännössä olen omaishoitaja vaikka minulla ei virallista statusta olekaan. Olen hirvittävän väsynyt, kuljen turtuneena kuin zombi. Kävin psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla ja täytin masennusta mittaavan lomakkeen. Se täyttyi hetkessä. Mutta mitä tehdä, mies haluaa olla kotona niin pitkään kuin mahdollista ja mielelläni sen hänelle suon. En vain tiedä miten kauan se on mahdollista. Olen ollut yhteydessä kotisairaanhoitoon josta on luvattu apuvälineitä yms., mutta riittääkö sellainen apu? Onneksi minulla on läheisiä, jotka ovat luvanneet auttaa tiukan paikan tullen, mutta vielä en ole heitä usein vaivannut.

Surusilmä, sinun olisi saatava apua. Jos sinun voimasi uupuvat, miehesikin kärsii. Vaadi apua, sinulla on siihen oikeus.

Toivotan sinulle mielenrauhaa ja rohkeutta tänä pimeänä aikana. Lämpimin ajatuksin

Sarisaara