Re: Kun ei enää anneta toivoa

Ei sellaisesta voikaan selvitä eikä tarvitse edes jaksaa. Jaksat kuitenkin niin kauan sinulla on ihana lapsesi. Toivoa - ja lupa toivoa - on niin kauan kuin on elämää. Teillä on elämän aika, sitä ei kannata tuhlata suremiseen ja murehtimiseen. Kuka tahansa voi kuolla huomenna tai viikon päästä tai vuoden päästä, sitä emme tiedä, eikä kukaan tiedä lapsesikaan elämän mittaa. Tulevaa ei kannata murehtia, teillä on riittävästi huolta ja tekemistä tässä hetkessä, tässä päivässä. Tehkää kaikkea mitä haluatte yhdessä tehdä. Unohda se mikä hänessä on sairauden uuvuttamaa ja korosta sitä mitä hän vielä jaksaa tehdä, tehkää sitä. Tavatkaa ystäviä, syökää herkkuja, tehkää kaikkea mitä vain voitte tehdä ja mitä lapsesi nyt haluaa.