Re: MIten sitten jaksaa, kun lapsen syöpähoidot on ohi?

Hyvä Annan äiti, viestisi kosketti.
Tuskin on sanoja, jotka Sinua syvästi lohduttaisivat.
Omassa elämässäni olen kokenut usein käyvän niin, että vasta raskaan tilanteen jollain tapaa hellittäessä on aikaa tuntea ja pysähtyä kuuntelemaan sisäistä maailmaansa. Se koskee. Toivon, että Sinua auttaisi tieto, että et ole yksin ajatustesi kanssa.
Lähetän Sinulle ja perheellesi lämpimän halauksen ja voimarunon, joka itseäni on lohduttanut viimeisen raskaan kuukauden aikana:

Murheeseen suhtautukaamme kuin raskaan lumen painama oksa.
Joko kestän tai katkean, mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa. (Tommy Tabermann)

Olen itse saanut syöpädiagnoosin 20-vuotiaana ja selviytynyt siitä fyysisesti vähällä. Ainoa sisarukseni ja isäni menehtyivät eri syöpäsairauksiin vuonna 2005. Äitini menehtyi harvinaiseen aivosairauteen 10 vuotta sitten. Nyt poikani on sairastunut aivosyöpään. Vaikka hän on jo aikuinen, ei mikään kokemani huoli ja murhe ole verrattavissa tähän äidintuskaan.
Olet ajatuksissani, Annan äiti!