Re: pelko

Uskon että pelko lapsen menettämisestä on luonnollinen reaktio vakavan sairauden kohdatessa. Ehkä jopa osittain oman itsensä suojelua. Yritän ajatella että kuolemanpelko on tapa käsitellä lapsen "menettämisä" itse sairaudelle, ei niinkään tarkoittaen fyysistä kuolemaa. Sairaus muuttaa lasta ja vanhemman on vaikeaa seurata vierestä tätä muutosta. Unohdamme usein että muutokset voivat myös tuoda positiivisia asioita mukanaan. Näin olen kuullut lohdutuksen sanoja muilta samaa kokeneilta vanhemmilta. Koitan lujasti uskoa paranemiseen ja antaa itselleni aikaa käsittää sairauden tuomaa muutosta. Tunnen suurta surua ja kannan huolta lapseni tulevaisuudesta. Tiedän myöskin että kaikki lapset eivät leukemiasta parane ja siksi nöyrä ja kiitollinen olo jokaisesta hyvästä hetkestä. Pelkoa koen joka ilta, mutta kummasti seuraava päivä alkaa rauhallisella mielellä.
Toivon sinulle paljon voimia jotta jaksat tukea poikaasi näinä vaikeina hetkinä. Ole myös itsellesi armollinen ja ota aikaa käsitelläksesi omia pelon tunteita.

Terveisin;
5-vuotiaan leukemiapojan äiti