Re: pelko

Hei! Minun silloin 18v.tyttäreni leukemia huomattiin syksyllä 2008 kesken ylioppilaskirjoitusten, olisi pitänyt olla ruotsin kirjoituksen kirjallinen osa ja aloitettiinkin sytostaattihoito. Kyllä elämä koettelee meitä äitejä, ihminen ei varmaankaan voi kokea suurempaa tuskaa kuin lapsen menettämisen pelko. No varmaan se menettäminen on vielä pahempaa. En onneksi ole tarvinnut kokea sitä, ja nyt näyttää kaikki hyvältä. Mutta se pelko ja yksinäisyys ja tuska siitä, ettei voi lastansa auttaa, on jäänyt asumaan.
Tyttärelleni tehtiin allogeeninen kantasolusiirto lähes vuosi sitten. Mikäli joku teistä haluaa vaihtaa ajatuksia, ottakaa yhteyttä.