Re: haimasyöpä...

Otan syvästi osaa menetykseenne.

Valitettavasti et ehtinyt saada tietoa ja tylysti kerron, että hyvä niin, että hän pääsi pois kivuista.

Sanon tämän siksi, että mieheni kuoli haimasyöpään 15.4.-12 ja sivusta seuraajallekin se oli tuskaa.

Hänellä oli pitkään selkäkipuja, joita hoidettiin vain hieronnalla ja kipulääkkeillä. Kivut vain yltyivät ja otettuani yhteyttä hänen työterv.huoltoon alettiin tutkia tarkemmin.
Hän sai kesäkuussa -11 kuulla sairastavansa inoperaabelia haimasyöpää ja hänellä oli kovat kivut ja läpilyöntikivut - kipujen voimakkuus yllätti jopa lääkärit. Sytostaattihoidot eivät toteuneet toivotunlaisesti, mutta sädehoidosta oli sen verran apua, että saimme viettää lähes normaalia elämää 5vko ajan - sen jälkeen kivut tulivatkin niin voimakkaina takaisin, että vietti sairaalassa 1kk ajan jolloin lääkitystä muutettiin monesti ja tehtiin jopa hermojen katkaisua tähystysleikkauksella. Tuo leikkaus antoi avun vain vrk ajaksi, kun tuli toiset kivut.
Syöpä lähti leviämään vasta joskus helmikuussa, maaliskuun tutkimuksissa se selvisi.

Miehelläni oli hyvä peruskunto, jonka vuoksi kaiketi jaksoi taistella niin pitkään. Olen sitä mieltä, että myös lapset antoivat hänelle voimaa taistella.