Re: Mummoni.

Päivitystä tänne,kävin tosiaan mummukkaa kattomassa.
Syöpä edennyt niin ettei sitä enää leikata,sädehoitoa kipuihin ja jonoon vuodeosastolle saattohoitoon.

Olen nyt asian kanssa ihan sujut,mummo oli sama mummo kuin aina ennenkin.
Emme itkeneet ja surreet tilannetta vaan nauroimme ja juttelimme niinkuin aina ennenkin :)

Mummo kertoi miten komeita mieshoitajia siellä on ja näytti minulle kaikki tipat ja letkut.
Näytti myös missä kohtaa kasvaimia on,päästä ne oli ihan nähtävissä,niitä kummallakin puolen.

Kipuja hänel ei ollut ja sairaalassa menee aika kuulemma rattoisasti.
Onnellinen oli ikkunapaikasta.

Lääkärit ovat antaneet aikaa muutamasta viikosta/kuukauteen ja mummo on tästä vaarin kanssa tietoinen.

Silti hän oli hyvin rauhassa ja otti asian tyynesti.Tai siltä se ainakin näytti.

Pidin mummoa kädestä koko sen ajan kun olin siellä ja syötin hänelle kääretorttua jota tarjottiin kahvin kanssa juuri.

Sitten mummoa alkoi väsyttämään ja toivotin hänelle hyviä vointeja.
Kumpikin meistä tiesi että näkemin saattoi olla viimeinen.

Vaari soittelee muutaman kerran viikossa ja lähettelee mummolta terveisiä.

Vein mummolle semmosen punasen fleece-viltin ja se on hänelle tosi tärkeä,ei kuulemma kelpaa enää sairaalan nukkaset ja rumat peitot vaan ensimmäisen lapsenlapsen tuoma viltti on ainut minkä hää suostuu ottamaan päällesä :D

Joten lahja meni ainakin kohilleen.

Nyt ei tosissaan auta muuta kun odotella ja toivoa kivutonta ja arvokasta matkaa mummolle.