Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Isällä keuhkosyöpä

Hyvää iltaa taas kaikille.

Tara51: Eipä kestä. Sitä vartenhan me vertaiset täällä ollaan...

Muuten, täällä voi lähettää myös yksityisviestejä siten, että klikkaa sitä nimimerkkiä, kenelle haluaa sellaisen lähettää. Sekin on vaihtoehto.

Olen pahoillani isäsi kunnon nopeasta huonontumisesta. Onneksi hän on päässyt hoitoon. Tosiaan sairaalassa on apu lähellä ja tarjolla 24/7. Niin, jotkut lääkitykset, esim. hyvin vahvat kipulääkkeet voivat aiheuttaa hengenahdistusta, mikä ei tietysti isäsi tapauksessa ole hyvä juttu. Siihen voi tietysti olla muitakin syitä. Tosiaan noita vahvoja kipulääkkeitä on monia erilaisia ja myös sellaisia, jotka eivät aiheuta hengenahdistusta ja hengityslamaannusta.

Hyvä, että kirjoittaminen sinua auttaa. Itsekin kirjoittelin tänne aikoinaan samasta syystä, kun äitini kunto alkoi huonontua eikä toivoa paranemisesta enää ollut. Nykyisin kirjoittelen lähinnä antaakseni tukea muille. Itsekin joudun jatkuvasti töissä kohtaamaan saattohoitopotilaita. Osaan asettua sen huolissaan olevan omaisen asemaan, koska olen itse ollut se omainen. Aina, kun vastaan tulee syöpäpotilas, niin omat muistot aktivoituvat. Ei sille mahda mitään, mutta asukkaalle pitää olla se asiallinen ja ystävällinen hoitaja. Yleensä pystynkin olemaan ja suren asioita vasta työvuoron jälkeen.

Hieno juttu, että olette menossa vanhempienne luo. Minunkin vanhemmat tai siis isäni asuu monen sadan kilometrin päässä. Muistan, kun äitini ei enää voinut matkustaa niin ei isänikään päässyt, joten minun oli käytävä siellä aika usein. Isäsi on kuitenkin sen verran voimissaan, että jaksaa huolehtia esim. mahdollisesta miehesi kanssa seurustelusta. Äitini, vaikka oli fyysisesti todella sairas lopussa, pysyi henkisesti vireillä lähes loppuun asti. Oli selvillä asioistaan, tunnisti läheisensä ja reagoi kosketukseen. Ihan viimeisinä päivinä sitten enää ei.

Tosiaan tämä läheisten läsnäolo ja tuki on sairastuneelle ja kuolevalle ehkä kaikista tärkeintä. Se, että tullaan katsomaan ilman että tehdään mitään erikoista. Sairastunut tekee mitä jaksaa voimiensa puitteissa ja muut yrittävät elää suht normaalia elämäänsä. Huom, yrittävät. Toisaalta sitä tämä sairastunutkin toivoisi. Hyvä, että siskosi perhe on lähellä vanhempiasi, niin tosiaan äitisi saa sitä kautta tukea.

Mietiskelit lomamatkanne mahdollista peruuttamista. No, voin omasta kokemuksestani kertoa, että kun äitini joutui viimeisen kerran sairaalaan, niin mieheni oli siinä välissä varannut meille Tallinnan matkan. Sitten isäni soitti, että äitini jää sairaalaan eikä pääse enää kotiin. Hän pääsi vielä kerran viikonlopuksi lomalle, mutta sitten ei enää. Minä siinä vaiheessa päätin, että en lähde matkalle, koska isäni ja äitini tarvitsivat minua enemmän. Me päätimme niin, että mieheni vei minut vanhempieni luo ja meni yksin sille matkalle. Hän kyllä näki äitiäni sairaalassa ennen ja jälkeen matkansa, kun nimittäin haki minut sitten kotimatkalla. Minulla vaan oli sellainen olo, ettei parane lähteä minnekään kauas. Neljänä päivänä isäni ja minä istuimme äitini kuolinvuoteen vierellä. Mieheni tuli sillon neljäntenä päivänä sieltä matkalta ja hänkin istui siellä meidän kanssa monta tuntia, mutta sitten meidän oli pakko lähteä kotiin hoitamaan meidän kissaa. Jotenkin aavistin, että se oli viimeinen kerta, kun näin äitini elossa tässä elämässä. Kerroin hänelle, että en haluaisi lähteä, mutta on pakko mennä kissaa hoitamaan. Seuraavana aamuna isäni soitti, että äitini oli kuollut aamulla, kun oli ehtinyt hyvästellä edellisenä iltana kaikki läheisensä. Sitten me lähdimme seuraavana aamuna mieheni kanssa takaisin isäni luokse järjestämään äitini hautajaisia. Niin, että mikäli sinulla on yhtään sellainen aavistus, että ehkä ei kannattaisi lähteä sinne matkalle, niin ehkä sitten ei kannata. Toivottavasti miehesi on ymmärtäväinen asian suhteen...on nimittäin tilanteita, joissa minkäänlainen matka ei huvita eikä tunnu oikealta lähteä.

Ymmärrän kyllä, jos on eväät vähissä. Se on tosi rankka tilanne myös läheisille.

Itse rukoilin tuossa vaiheessa paljon lähinnä sitä, että äitini kuolisi mahdollisimman nopeasti ja tuskattomasti. Se auttoi kyllä aika paljon.

Voimia ja virtuaalihaleja sekä suojelusenkeleitä lähetän sinulle ja läheisillesi sekä kaikille muille samassa tilanteessa oleville. Jaksamista jokaiselle.



Siipi maassa | 12.6.2012 klo 21:37:42