Re: Äidilläni on glioblastoma

No niin pitkästä aikaa täällä palstalla olen käymässä. Siitä tuli vuosin juhannuksen jälkeisellä viikolla kun Äidilläni todettiin Glioblastoma gradus IV. Näinä päivinä vuosi sitten äidin kasvain leikattiin osittain pois. Kaikkea kasvainta ei saatu operoitua pois, mikä on yleistä näissä kasvain tyypeissä. Siitä sitten alkoi pitkä kuntoutuminen ja hoidot. Äitini hoidot menivät yllättävän hyvin muutamaa kertaa lukuunottamatta jolloin tuli pahoinvoinnin tunnetta. Kontrolli MRI-kuvauksessa todettiin tilanne ennallaan eikä uusia kasvaimia havaittu. Samoin Gliooma näytti olevan rauhallinan. Hoidot saatiin päätöseen ja Äitini pääsi sairaalasta 3kk:n jälkeen. Kotona eläminen vaati aluksi kovasti totuttautumista pitkän sairaalassa olon jälkeen. Kotiin hankittiin apua jotta kotona oleminen olisi mahdollisimman mutkatonta. Arki lähti uudelleen pyörimään kunnes juolukuussa itsenäisyyspäivän tienoilla Äitini sai epileptisen kohtauksen. Sairaalassa pääkuvattiin ja Äitini aivoissa huomattiin s uutta 3mm ja 6mm muutosta. Kortioni päälle ja odottamaan mitä ja millä tavalla uusia muutoksia lähdetään hoitaan. TAYS oli aikaisemmin ilmoittanut ettei uusiin operaatioihin lähdetä. Äitini pääsi sairaalasta kotiin ja kaikki oli hyvin kunnes 19.12 Äiti ei enään kunnolla herännyt jolloin oli uusi reissu sairaalaan tiedossa. Siellä kuvattiin jälleen Äitini pää jossa huomattiin uusien Gliomien räjähdysmäinen kasvu ja tilanne todettiiin toivottomaksi. Itse pääsin 20.12 vasta Äitini luokse ja tähän asti häneen ei kunnon kontaktia oltu saatu. Kuitenkin 20.12 illan aikana Äitini heräsi, hän ei pystynyt puhumaan mutta hänen katseensa kertoi kaiken tarvittavan. Siskoni kanssa hyvästilimme Äidin kertomalla siitä miten paljon häntä rakastetaan ja kuinka ikävä häntä tulee. Samalla kerroimme hänelle että voi luovuttaa me pärjäämme kyllä. Tämän jälkeen Äitini ei tullut enään tajuihinsa. 21.12 aamun valjetessa Äitini kuoli ja olen siitä niin onnekas että sain viettää tämän hetken Äidin kanssa. Ja näin omin silmin kuinka rauhaton ja kivuton Äidin lähtö oli. Nyt aikaa on kulut 1/2 vuotta ikävä on ihan hirveä. Mutta myöskin huomaa sen että elämä on jatkunut kaikesta huolimatta. Ja kiitollinen olen siitä et Äitini ei joutunut makoilemaan pitkiä aikoja sängyn omana vaan oli liikkeellä ja teki omia pikku juttuja loppuun saakka. Raskainta on se kun muistaa ettei voi enään vaihtaa kuulumisia, tuntee toisen tuoksua ja ei saa Äidiltä halia. Mutta tästä Äidin menetyksestä on selvitty. Ja onneksi Äitini on tullut käymään unissani ja mä tiedän et Äidillä on kaikki hyvin.

Toivotan teille kaikille jaksamista seuraavan runon myötä. Tämä oli Äitini ns. elämänviisaus jonka merkitys hänelle korostui varsinkin lhänen elämänsä lopussa;

Eräänä yönä näin unta, että kuljin merenrannalla Herran kanssa. Taivaalla välkähteli kuvia elämästäni. Huomasin, että niissä kaikissa oli jalanjälkiä hiekassa. Joskus jälkiä oli kahdet joskus vain yhdet. Elämäni vaikeissa kohdissa näin vain yhdet jalanjäljet, ja sanoin: ” Herra, sinä lupasit kulkea
Aina kanssani. Mikset sinä ollut rinnallani, kun
tarvitsin sinua kipeimmin?”
Herra vastasi: ”Niissä kohdissa, joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet, lapseni, minä kannoin sinua.