Re: Miten auttaa läheistä joka sairastunut syöpään

Kyllä sen on huomannut, että ihmiset pelkäävät ihmistä, jolla on syöpä. Itse olen vierestä seurannut, miten yksi toisensa jälkeen ns. "ystävistä" katoaa mieheni elämästä diagnoosin jälkeen. Onko se sitä, ettei tiedä mistä puhua vai onko pelkoa, kun huomaa, että tuo pelottava sairaus voi iskeä ihan keneenkä vain. No, sehän ei tartu ja puhua voi ihan mistä vain, vaikka säästä, jos muuta ei keksi. Ja edes se tekstiviesti silloin tällöin olisi tarpeeseen. Mieheni ei kaipaa sääliä, hän tietää tasan tarkkaan tilanteensa ja koittaa olla, kuin sairautta ei olisi.

Mikä minua ottaa todella päähän!? Minä olen alusta asti ollut jokalailla mieheni tukena, olen uhrannut tyttäreni aikaa, antaakseni aikaa miehelleni, sillä koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Aina, kun hän on joutunut leikkaukseen ja hoitoihin, minä olen laittanut tyttäreni siskolleni ja äidilleni hoitoon, että voin matkustaa toiselle paikkakunnalle ja olla rakastani lähellä ja tukea häntä. Ja teen sen kaiken rakkaudesta häneen ja tiedän, että hänkin tekisi minun puolestani niin. Niin, nyt tullaan siihen, mikä minua harmittaa. Missä ovat hänen sukulaisensa, missä on äiti, missä isä ja sisko? Kaikki terveitä, autollisia ihmisiä, joilla on aikaa. Mikseivät he mene katsomaan häntä, pidä kädestä kiinni ja vala toivoa huomisesta. Minua ärsyttää, kun aina on tekosyitä. He pelkäävät sitä, minkä minä olen joutunut kohtaamaan jo alusta asti. Syövän raadollisuuden. On helppoa sulkea itsensä ulos siitä kaikesta ja tulla esiin siinä vaiheessa, kun toinen on kursittu kasaan, suoniin on pistetty myrkkyjä ja olomuoto alkaa näyttämään omalta itseltään, eikä kortisonin pöhöttämältä.

Kun mieheni vaikutti surulliselta nyt viimeisen leikkauksen jälkeen, pyysin heitä katsomaan häntä, että hän piristyisi, mutta ei. Anoppi sanoi minulle vain, että onneksi minä olen niin vahva, että pystyn olemaan mieheni rinnalla, että häntä surettaa ja sattuu liikaa ja hän ei kykene tulemaan. Suutuin. Kyllä minuakin sattuuu, surettaa, pelottaa, suututtaa, ihan kaikkea mahdollista, mutta se ei tee minusta vahvaa, ihan yhtä heikko minäkin olen tunteitteni kanssa, mutta minä en halua jättää miestäni yksin. Jos minä en jaksaisi, kuka olisi hänen rinnallaan, jos ystävät ovat kaikonneet ja verisukulaiset pelkäävät.

Niin, millai se kultainen sääntö menikään :"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille"