Re: Isällä glioblastooma ja aikaa on vähän

Hei,

surullisena luin tarinaasi, omat kokemukseni ja muistot kohta kahden vuoden takaa tulevat mieleeni. Menetin isäni kohta kaksi vuotta sitten syövälle. Isäni ei ehtinyt saamaan syöpään mitään hoitoja, koska syöpä löydettiin liian myöhään kun enää mitään ei ollut tehtävissä. Kun tieto siitä, ettei mitään ole enää tehtävissä tuli, kysyin isältäni haluaako hän tulla kotiin. Isäni halusi kovasti tulla kotiin ja hänen toiveensa oli saada kuola omassa kodissaan. Me järjestimme isälle kotisairaanhoidon avuksi ja sitten me omaiset hoidimme isääni kotona. Emme jättäneet isää hetkeksikään yksin. Joka päivä kerroimme isälle miten rakas hän on ja miten hyvä isä hän meille on. Itkimm yhdessä ja puhuimme myös kuolemasta.

Minulla ei ole sinulle antaa kuin yksi ohje; ole läsnä. Kaikki muu voi jäädä, mikään ei ole tärkeämpää kuin nyt viettää aikaa isäsi kanssa. Lähetän sinulle paljon voimia kestää tämä tilanne. Itse olen ollut samassa tilanteessa ja nyt jälkeenpäin olen erittäin onnellinen siitä että vietin isäni kanssa aikaa hänen viimeisinä viikkoinaan. Ne olivat elämäni rankimmat viikot, nähdä rakkaan isän pikkuhiljaa kuihtuvan pois, mutta silti tekisin sen kaiken uudelleen.

Toivotavasti sinulle on ihmisiä keiden kanssa voit keskustella näistä asioista. Voimia sinulle ja peheellesi!