Voi tätä elämää

Kyllä tunteet hyppii ylhäältä alas,en kuunaan ole joutunut syömään diapamia mutta nyt niitäkin joutuu ottamaan vaikkei haluaisi.Välistä tuntuu kuin elämä voittaisi ja sitten taas mennään alas ja lujaa,itketään niin että sielua repii,vieläkin mietin miksi minä mik.voi kun saisi siihenkin vastauksen,,Rankka lapsuus nuoruus ja nyt tämä,vetää välillä katkeraksi ,ei voi käsittää ei.pyydän kertokaa kuinka ihmeellä selviätte.Kuinka jaksatte kaikki ne kivut lääkkeiden sivuoireet,myös sen että ennen niin vahva ihminen joka kaiken itse on hoitanut joutuukin turvautumaan toisten apuun,ja kuinka sen voi käsittää että oma lapsi saattaa menettää äidin ennen vuoden loppua,kertokaa vahvat ihmiset miten te selviätte......pyydän jos vaan joku voi sanoa miten näistä alamäestä selviää,miten saada elämäniloa tässäkin ajassa kun kaikki on niin epävarmaa..Kiitokset etukäteen jos jollakin on aikaa vastata ,ja kiitos kun taas sain purkaa itteeni...