Re: Itkevä Enkeli

Et usko kuinka pahoillani olen puolestasi,elämä on niin arvaamaton,niin sairaan arvaamaton.En oikeen enää osaa tavallaan elää,sitä omaa elämääni,ihan kuin joku toinen olisi tullut tilalleni.Ihan pelottaa tuleva skannaus ja sen jälkeen 10 päivän kiduttava odotus=(( Ja ihana rakas suloinen poikani josta en ole ollut erossa kuin silloin kun sairaala on kutsunut lähtee isänsä kanssa lomamatkalle 4 viikoksi,mikä tuntuu jo nyt tappavan minut sisältäpäin,mutta lapsen etu on että hän saa viettää ihanaa ja iloista aikaa.elämäni on niin sekaisin että luulen välillä oikeasti tulevani hulluksi kaikki nää vaivat,tuskat kestäisin mitä vaan ihan mi nkä helvetin läpi menisin kun vain saisin jonkunlaisen varmuuden siitä että saan elää,nyt joka kuukausi odotat joko loppulaskenta alkaa vai vieläkö saan kuukauden olla ja taas toivoa.en ymmärrä mistä ihmeestä näillä sivuilla kirjoittavat ihmiset saavat oman energiansa,tiedän että minulla on poika ja mies.ja siitä pitäisi saada voimaa,mutta eikö minullakin ole oikeus olla joskus katkera?ensin vietiin raalla tavalla lapsuus sitten nuoruus vasta aikuisena pääsin joten kuten elämän alkuun ja sitten tuli tämä..syöpä jo pelkkänä sanana inhottava elämän viejä,luulin jossain vaiheessa sellaista että onneksi lapseni saa suht normaalin lapsuuden,mutta sekin vietiin..mutta joo elämä jatkuu niin kauan kunnes loppuu onneksi täällä on paikka mihin saa ittensä purkaa,edelleen täältä lähtee halit niile jotka sen haluavat,tämmöiseltä kiukkupussilta,hyvää kesän jatkoa teille ihanille upeille immeisille........