Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Elämää ylläpitävällä lääkityksellä elävät

Itkevä Enkeli

Kiitos kaikki te rakkaat ihanat ihmiset jotka olette jaksaneet vastailla kirjoituksiini.En paljon ole täällä ollut kun on taas ollut niin rajua ylä ja alamäkeä=((Nyt sormet teipattuina nivelten kohdilta kun niihin nexavarin sivuoireena tuli rakkuloita jotka sitten puhkes ja vaikka kuinka kynnet leikkaa niin tulee raavittua haavoille asti unispäissää..Onko muilla tullut rajuja sivuoireita nexavarin käytöstä,tietysti meneehän minulla diabetes sekä verenpaine lääkityskin plus ne kaikki ihanat särkylääkkeet joita joutuu napsimaan että eläminen onnistuu,Olen monesti kyllä lukenut näitä täällä ja aina se itkuksi vetää,nämä kohtalot täällä niitä on niin mahdoton käsittää.Poikani kysyi eräänä iltana Äiti itketkö taas kun sinun maksasyöpääsi koskee,kerroin että en tällä kertaa on olemassa onnen kyyneleitä myös ja nyt äiti itkee siksi onnen kyyneleitä kun äidillä on niin ihana ja suloinen poika,mitä muuta voi sanoa aina ei voi itkua estää kun kipu lyö niin pahasti läpi ettei ihminen muuta enää ajattele..Kumpa joku aamu vaan heräisin ja huomaisin että tää kaikki on vaan pahaa pahaa unta..mutta totta kaikki on kuukausi kuukaudelta mennään eteenpäin ja kerran kuussa ns tuomiopäivä..On tämä syöpä myös paljon minua opettanut vaikka kokenut pahan lapsuuden joutunut 7 vuotiaana ns kasvamaan että lapsuus jäi kokematta,ei edes peruskoulua loppuun käynyt töitä tehnyt siinä missä muutkin,ennen sairauksia,niin silti jotenkin kaikki ne menneet ovat menettäneet merkityksensä,tulee vaan nykyisin olo että haluaa antaa anteeksi niille jotka tekivät menneessä pahaa ja olla kaikkien kanssa sovussa ,kuullostaako tää ihan hullulta???Rukoilen vain että saisin nähdä poikani kasvavan vielä vuosia sivuoireet ovat kovia kivut sanoinkuvaamattomia,mutta kestäisin kaikki nekin kun vaan saisin varmuuden että saisin elää sillä on liian raskasta ajatella että kaunis ihana poikani saattaa menettää äitinsä milloin vain.....Toivon taas kaikille kauniita kesäpäiviä,kirjoituksistani huolimatta minulla on iso syli ja halaukset lähtee kaikille jotka ne vastaan ottavat....
Itkevä Enkeli | 27.5.2012 klo 21:09:27