Mistä te ihmiset ammennatte voimia?

Olen hyvin yksinäinen kahden lapsen yksinhuoltaja. Sairastuin jo 5 vuotta sitten rintasyöpään ja vielä olisi 1 vuosi hormonihoitojen kanssa jäljellä.

Murehdin ihan kaikkea, tulevaa ja mennyttä. Kaikki harrastukseni ovat sellaisia, joissa teen aina asiat yksin. Joskus tuntuu, että pää halkeaa tässä itsesäälissä rypemiseen, koska taudin myötä on tullut särkyjä ja huonounisuutta. Takerrun liiaksi epäystävällisyyteen. Ystävät elävät ihan omaa elämäänsä, enkä tapaa heitä juuri. Eivätkä he juuri viitsi edes soittaakaan. Tämän myötä on suurin piirtein koko elämänilo hukassa.