Re: Syöpä ja psyyke

Se on sellainen ovi, etten ainakaan minä voi sanoa, että olisin sen kokonaan sulkenut. Toisaalta, olen jo aikaisemmassa elämässä oppinut, että pelkojenkin kanssa voi elää ja että pelko ei sinällään ole paha tai hyvä, vaan hyvin neutraali tunne. Vain se, miten minä itse siihen reagoin, voi tuntua itsestäkin ja toisista epämukavalle.

Yksi ajatus, mikä minulla on syövästä, niin se en todellakaan ole minä! Salaisissa Kansioissa oli "Syöpämies" mutta tosi elämässä, Sinäkin, kun teet ammattilaisena omaa työtäsi, jätät oman itsesi ja ammattiroolisi väliin hengitysreiän. Ja sillä, mitä nyt todistat, kerrot vain että teit syövästä oman tarinasi - niinkuin jokaisen kuuluukin:-) Se on jokaisen syöpäpotilan perusoikeus nähdä itsensä selviytyjänä pitkän matkan jälkeen.

On ihanaa kuitenkin uskaltaa olla edes omissa mielikuvissaan pienenpieni. On ihanaa hakeutua ihmisten luo sellaisenaan ja hakea lohtua. On ihanaa istua kalliolla ja katsoa aavaa merta. On ihanaa kuunnella puiden suhinaa ja tuntea sammaleen hyväilyt jalkapohjissa. On ihanaa nähdä puiden välistä leikkisä valo, kuulla linnunäänien huilumaiset fanfaarit, ja on ihanaa vain olla: sen hyväksyminen ja löytäminen ei olisi ollut mahdollista ilman syöpää.

Näin minä sen koin, mutta tarina jatkuu...

T. Karhutar