Re: Elinikä mietityttää-entä muita?

Hoidot tosiaan kehittyvät koko ajan! :) Jopa kondrosarkomaan (rustosarkoma) on tullut oikeita sytoja, niitä kun ei ennen ole ollut! Ja rustosyöpä on NIIIN harvinainen, etten uskonut minkään firman edes vahingossa panostavan.

Minulle joku mutisi kolme kuukautta elinaikaa.... siis silloin 13 vuotta sitten... Viime keväänä oli yksi tautiepäilys ja hänelle joku mutisi kuudesta kuukaudesta. Mistähän ne noita lukuja oikein keksivät?

Nyt pientä stressiä aiheuttaa sydänvika, jonka sain kauan sitten saaduista (hyödyttömistä) sytostaateista. Ei senkään ennuste ole kovin hyvä. Saatikka sitten keuhkoverenpainetaudin ennuste, joka on 2 vuotta... Mitäs tekis viimeisellä vuodella? Hmm?

Ei mahda mitään, mutta kuulostaa juuri niiltä "mitä tekisit jos saisit tietää eläväsi vain vuoden tästä eteenpäin" -jutulta. Sitten ihmiset (usein oluen voimalla) keksivät ties mitä juttuja... plääh!

Ihminen on kuitenkin aina yksilö ja monet tilastot ovat vanhentuneita jo julkaisuhetkellä. Kyllä minä aion elää mummoksi asti, vaikka tilastot olisivatkin minua vastaan. Olen ajatellut, että elämästä pitää nauttia, varsinkin kaikesta pienestä arkisesta kivasta, pitää muistaa nukkua, levätä ja rentoutua sekä nauraa. Toivon että ruumiini saa siitä sitten tarpeeksi voimaa jaksaakseen...

Kyllä sitä silti elinikä välillä mietityttää. Ja surettaa. Olisi niin mukava jatkaa elämää niin kuin muutkin. Miten mieheni pärjää jos/kun kuolen? Pitäisikö sittenkin olla ottamatta asuntolainaa? Testamentti ja hautajaistestamenttikin on tekeillä.

Myös kuolema itsessään hieman huolettaa. Pettääkö sydän ja kuolenko "laakista". Sattuuko se? Vai kuolenko hitaammin, pikkuhiljaa ehtyviin voimiin kunnes keuhkokuume korjaa pois? Saanko kuolla kotona vai sairaalassa?