Re: Elinikä mietityttää-entä muita?

Kun on leikattu, sanottu että kaikki saatu pois ja annettu ymmärtää että pienen uusiutumismahdollisuudenkin poissulkemiseksi voi ottaa adjuvanttihoidoksi sytostaattitabletit jos haluat, niin tietenkin otat.
Sitten hoito joudutaan lopettamaan heti kättelyssä pahojen sivuoireiden vuoksi, muuta ei tarjolla. Luulet päässeesi hommasta kunnes löydät jo melkein puolen vuoden päästä taasen itsesi leikkauspöydältä kiireellä leikattavan etäispesäkkeen vuoksi. nyt sanotaan että
näin suuren maksan osapoiston (70%) jälkeen ennuste on että elossa 5v jälkeen on 50% muttei osata sanoa kumpaan puoleen kuulut niin kyllä väkisinkin alkaa miettiä elonpäiviään, menneitä ja tulevia.
Mietit mikä oikeuttaisi juuri minut olemaan siinä paremmassa puoliskossa, olenko elänyt niin että olisin paikkani ansainnut....
jos taas kuulunkin siihen toiseen puoleen niin mitä se tarkoittaa eli kuinka pitkää pätkää viidestä vuodesta ja miten sitten sen ajan käyttäisin, tuhlaisinko´osan työssäkäyntiin jonne kuitenkin haluaisin palata,
varsinkin kun parin päivän päästä alkavalla sytohoidollakaan ei voida luvata taudista paranemista vaan korkeintaan pysäyttämistä tai lisää peliaikaa, paljonko sitä ei tiedä kukaan tai kuten joku muukin jo mietti millaista se on sytohoitojen jälkeisine sivuvaikutuksineen. Tietenkin hoitoa kiitollisena ottaa
vastaan jo ikään kuin mahdollisuutena muttei se näiltä elinikä mietteiltä vapauta. Niin on kai tarkoitettukin että osaisimme ottaa ohjat käsiin,arvot mietintään ja antaa itsellemme aikaa syventäviin opintoihin tässä elämän koulussa. Mietitään,pysähdytään äärelle mutta älkäämme antako syövereiden vetää puoleensa vaan otetaan potkua
joka loppuhetkeen toisiltamme.
myös miestään koettaa pönkittää pitämään huolta itsestään kun on vielä kouluikäisiä lapsia jotta meistä toinen edes pysyisi vielä pitkään heidän elämässään,
vaikeihan sitä koskaan voi tietää milloin kenenkin mittari täyttyy.