Re: PV ja kutina

Kommenttina tähän vain, että tottahan toki elän niin positiivisella mielialalla kuin vain voi, eikähän tämä tauti ole edes niitä pahimpia. Mutta ainakaan minun tapauksessani kutina ei johdu siitä, että hermoilisin tautini johdosta tai ajattelisin ikäviä. Päinvastoin, se saattaa yllättää kesken mitä ihanimman hetken kun kastelen kukkia puutarhassani ja nautin loppukesän tuoksuista tai uppoutuessani hyvään kirjaan, enkä edes muista sairastavani PV:tä. Onnea sinulle, jos pystyt itse vaikuttamaan siihen, kutiatko vai et. Minä en pysty, valitettavasti. Silti olen ystävieni mielestä varsin positiiivinen ja iloinen, elämänmyönteinen ihminen. Tottakai tänne palstalle tulee kirjoiteltua oireista ja niiden yleisyydestä, kuinkas muutenkaan. Hyvää syksyä sinulle!