Re: luin vielä kirjoituksesi mamma47

Taaskin hiljaisuus jatkuu tällä palstalla. Luin uudelleen kirjoituksesi. Varmaan sairauden myötä tuleekin joillekin tarve konkreettisempaan yhteyteen Jumalan kanssa. Elämän kiireissä ja maallisissa päämäärissä Jumala on joko etäinen tai apulainen, jolta yrittää pyytää jotain hyvää itselle. Sitten taas unohtuu yhteydenpito. Se siunaus, sisäinen ilo ja rauha, josta kerroit, ei silloin ole vielä läsnä elämässä. Antautuminen oli minulle se avain, joka avasi pikku hiljaa salaisuuden, josta olin kuullut muilta. Kaipasin sitä, etsin sitä, järki puhui aina sitä vastaan, sydän tiesi, että se on. Jeesus avasi vihdoin portin. Löytäminen jatkuu, vaikka keho sairastaa, saa uutta apua Isältä sopivaan aikaan. Rukoilkaamme.