Re: Miten oppia elämään päivä kerrallaan?

Heippa,

niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Joku aina paranee agressiivisestakin taudista ja huonosta tilanteestakin. Itse olen lakannut odottamasta tulevaisuutta: on vain tämä hetki. Elämä voi olla todella hyvääkin kuoleman varjossakin. Minulla ja lapsillani on ihan erilainen, paljon läheisempi suhde kuin aiemmin. Olen saanut (?) viettää heidän kanssaan aikaa enemmän kuin koskaan täysin lasten ehdoilla, ilman paineita muista asioista. Ilman syöpää en olisi mitenkään voinut olla tässä vaiheessa pois töistä näin pitkään vain ollakseni lasten kanssa. Olemme toteuttaneet pieniä ja isompiakin unelmia ja yritämme elää ihan täysillä niin kauan kuin saamme olla yhdessä vielä.

Ilmeisesti sinulla on paljon isommat lapset kuin minulla. Minun tilanteeni on tietysti myös erilainen, koska lapsellani on syöpä, mutta hänelle ei ole luvattu enää parantumista. Anna lapsillesi aikaasi, ole heidän kanssaan, tehkää normaaleita juttuja ja toteuttakaa unelmia. Raskaidenkin hoitojen keskellä voi olla hienoja arjen hetkiä, kun vaan opit ottamaan niistä ilon irti, vaikka se voi tuntua teeskentelyltä. Et voi vaikuttaa siihen, miten kauan elät, mutta siihen voit vaikuttaa, MITEN sen ajan elät. Puhu lastesi kanssa kuolemasta, minä olen tehnyt sen tyttäreni kanssa kun hän sitä halusi ja koen sen olevan hirveän tärkeää. En pysty estämään tyttöäni kuolemasta, mutta voin tehdä sen "odottamisen" hänelle helpommaksi. Mutta sitä ennen yritämme elää niin täysillä kuin pystymme, tekemällä meille tärkeitä asioita ja vain olemalla yhdessä.

Aurinkoisia kevätpäiviä Sinulle, nauti auringonpaisteesta ja linnunlaulusta, niin mekin teemme vaikka kuolema meille koko ajan ilkkuukin.