Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Syöpä ja elämänkatsomus

Vapauttava kuolemantuomio


-Kaikki elollinen kuolee, mutta vain ihminen tietää kuolevansa.
-Se on kuitenkin terveelle joku kaukainen asia, ei ajankohtainen, mutta kuitenkin loppujenlopuksi henkilökohtaisesti pelottava.
-Emme itke haudalla vainajaa vaan sitä, että siinä tilanteessa tajuamme paremmin kuolevaisuutemme.
-Suremme itseasiassa omia tekojamme ja anomme tietämättämme armoa väistämättömän edessä.

-Solujen hallitsemattoman liikakasvun alati täsmentyvät hoitomedotit parantavat eliniän ennustetta huimaa vauhtia.

-Vaimoni kaulaan ilmestyi vasemman korvan alle paisetta muistuttava punoittava ja arka kohouma v. -74.
-Silloinen lääketiede piti sitä vaarattomana ja ohimenevänä, ei mitenkään tutkimisen arvoisena, ennenkuin kasvain alkoi jo kallistaa päätä oikealle.
-Näyte paljasti Hodginin taudin nopeasti kehittyvän kasvaimen ja kirurgi tarttui veitseen eka kerran talvella -75.
-Seurasi tavanomainen stytostaatti ja sädehoitorumba.
-Vaimoni päästettiin pois syksyllä v. -80.
-Hän oli ollut leikkauspöydällä 16 kertaa ja kaikki mahdollinen oli poistettu. Kaunis uusi luonnonkihara tukka kasvoi kaksi kertaa, kaksi peruukkia on vieläkin tallessani.
-Kuollessaan hän oli halvaantunut, puhe ja liikuntakyvytön, vain viimeinen kädenpuristus kertoi läsnäolon, kun rukousvastauksena hän sai viimein levon.
-Rauni on syntynyt v.-36, siis 44 vuotias poistuessaan.

-Verenkuvani muutoksia alkoi vilahdella muiden vaivojeni takia otetuissa näytteissä v.-02
-Omalääkärin sijainen passitti minut puoliväkisin keskussairaalaan v.-06.
ja samalla reissulla sain jo ajan syyniin joka paljasti KLL.syndroomani.

-Yliopistollisen sairaalan eräässä huoneessa oli asiantuntijan oppilasryhmä, kun minut nostettiin kuin kissa pöydälle erinomaiseksi opetusvälineeksi.
-Ohimennen sain kuulla, että tosin tämä värkki tässä kuolee.

-Mutta, toisin kuin yleensä luullaan, se oli minulle vapauttava tuomio.
-Imusolmukkeen liikakasvuhan on tuttu kuin lähinaapuri, kuin ryyppykaveri, ei sen kummempaa, sen kanssa on helppo elää ja herätä joka aamu loppuelämänsä ensimäiseen päivään.

-Mikä onni, että sain, toisin kuin haudalla itkevät, lisäaikaa seurustella syntieni kanssa, kiireettä ja kunniallisesti.
-Sillä onhan valtava onni kun aika on, tietää enemmän kuin kukaan elävä, tai sitten ei!

-Painoindeksini on vakaa 176/74 eli reippaasti alle 25. Pystyn liikkumaan ja syömään terveellisesti.
-Harrastamaan entistä tavoitehakuisemmin kaikkea terveyteen, luontoon ja ihmiseen liittyvää täysin vailla pelkoa tekojeni seuraamuksista ihmisten ulottuvilla.
-Minuthan pelastaa todellinen ystäväni viikatemies mitään kipua tuntematta!
-Kaikkein jännittävintä on, kuin kaiki aika loppuu ja ennustukset toteutavat jokaisen homo-sapiensiksen kanssa samalla silmänräpäyksellä
maailmanlopun kanssa ja kun tomu tulee lihaksi, tai sitten ei...
-Olen syntynyt v.-38, siis 71 vuotias.
JUKKAPA LXXI | 31.5.2009 klo 17:13:42