Re: onko täällä ketään joka sinnittelee agressiivisen syövän kanssa?

Hei !

En haluaisi olla pessimistinen ja "lyödä lyötyä" mutta haluan kertoa joka sattui minuun ja minulle rakkaalle ihmiselle.Mahalaukun syöpä,tieto sairaudesta kuolemaan vajaa 2kk.Minä kokoajan kielsin että kuolema voisi tulla,uskoin että tästä parannutaan.Vain uskoni (toiveajatteluni) auttoi minua kestämään sen vähän mitä olin järjissäni.Vielä samalla viikolla vängyin vastaan kun alettiin puhua että lähtö lähenee,varaudu. Vänkäsin vaan että miksi puhutte noin,eihän tähän kuole,paranee.Vaikka ihan varmasti takaraivossa oli tieto ettei parannusta tapahdu mutta se oli minun selviytymiskeinoni kun halusin uskoa parempaan.Minä roikuin kuilun partaalla ja olin tipahtaa mutta jostain sain sen voiman,tasapainon että pysyin kuilun toisella puolella.Hirttoköysi kaulalla mutta se ei köysi ei katkennut.Ennenkuin kuolema tuli,hautajaiset meni.Sitten minä romahdin.Ja romahdin tosi pahasti.Meni melkein vuosi etten muista elämästäni mitään,palanen sieltä toinen täältä,siinä muistamiset.
Anna itsellesi mahdollisuus uskoa,jos haluat niin,uskoa parempaan ei kukaan kiellä,ja eihän tiedä vaikka ihme tapahtuisi.Meille ei käynyt niin vaan aggressiivinen syöpä tuli ja vei minulta rakkaan.Opettelu uuteen elämään on vienyt minusta niin paljon,enkä varmaan koskaan palaudu entiselleni.Rukoilen ja toivon Teille Molemmille kirjoittajille kaikkea hyvää ja ennekaikkea Toivoa.En sano voimia ja jaksamista,koska ihan varmasti voimat ja jaksamiset on vähissä.Kaikkea hyvää kuitenkin.