Re: Ei surkimus vaan kriisissä

Kiitos vastauksesta, tartuin kuin hukkuva lauseeseesi:äkäisenkin kanssa voi sinnitellä. TT-kuvaa odotellessa vaan tunne kuinka kuolemantuomio lähestyy. Annettu ymmärtää että agressiivinen solutyyppi kun on niin "se on varmaan jo levinnyt". Ihmettelen kuntoani, kun se on edelleen hyvä,alkaa kuulema hiipumalla ja kipuja kyllä on yleensä jo tässä vaiheessa.Kaikki tapahtunut niin nopeasti ettei pää pysy mukana, mutta kuulema sitten kun kivut alkaa pää tulee mukaan. Mietin vaan maalaisjärjellä, että jos nämä parhaat ja kovimmat sytostaatit millä aloitettiin eivät purreet, niin miten ne muut voi tehota ? Pitäisi vaan pitää toivoa yllä että saisi vähän lisä aikaa, vaikka järki sanoo ettei sitä voi olla paljoa. Nyt kuitenkin sellainen pelko että sen yhden hoitajan lause että voin olla tt-kuvan jälkeen saattohoidossa voi olla mahdollista. Pitäisi nauttia näistä päivistä, mutta tulevaisuus on pelkoa täynnä.