Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Syöpä ja elämänkatsomus

Kuolemanpelko

Olen pelännyt kuolemaa noin 30 vuotta. 24 vuotiaana minulla oli luomessa esiintyvä ihosyöpä, joka parani. Sain siitä silti hirvittävän syövän- ja kuolemanpelon. Viisi vuotta tuskailin siinä ja ajattelin kuolevani nuorena hirvittäviin kärsimyksiin milloin minkin syövän seurauksena. Sitä kesti viisi vuotta, kunnes toetesin, etten kuole aivan pian jollei onnettomuus kohtaa.

Sain olla rauhassa toiset viisi vuotta, mitä nyt vähän elämä kolhi. Sitten sairastuin paniikkihäiriöön. Siihen aikaaan siitä ei tiedetty mitään ainakaan yleisisesti ja ajattelin kuolevani sydänkohtaukseen ainakin kerran kuukaudessa. Sitten se meni aivan mahdottomuuksiin ja sain kohtauksia monta kertaa päivässä. Taas sitä kesti viisi vuotta.

Sitten ajattelin että kaikki on nyt hyvin. Nyt saan viimeinkin olla rauhassa. Miehen kanssa ristiriidat on poissa. Minulla on ihania lapsenlapsia, taloudellinen tilanne ei ollut ihan kehno. Ja sitten tulee syöpä! Onko oikeasti sellaisia ihmisiä, joilla mikään ei koskaan voi olla hyvin? Onko se edellisen elämän rikoksia, joita olet tehnyt? Miksi joillakin on kaikki hyvin, miksi he saavat viettää normaalia elämää? Miksi joillakin mikään ei onnistu?!
16 | 8.9.2010 klo 01:33:25