Onko sairauskokemuksista hyötyä?

Syöpä on minulle tuttu vuodesta 1991,jolloin sain tietää sairastavani non Hodgkinin lymfoomaa. Sikäli hankala sairaus, että paranemista ei luvattu. Tiesin siis, että se voi uusia, kuten tekikin vuonna 1998. Selvisin uuden lääkkeen ansiosta elävien kirjoihin, mutta nyt olen sairastunut rintasyöpään.

Ensimmäinen päivä on vaikein hirressäkin, sanotaan. Samoin ensimmäistä kertaa sairastuvat ovat rankassa elämäntilanteessa, kun pitää yhtä aikaa selviytyä kovista hoidoista ja samalla miettiä suuria elämän kysymyksiä;vaikkapa omaa käsitystä kuolemasta. Tositilanteessa sanonnat "kaikkienhan on joskus kuoltava" jne. saavat ihan uuden merkityksen.

Kun ensimmäisen syöpäkokemukseni jälkeen olin taas terve, ajattelin ihan tosissani, että kaikille ihmisille tekisi hyvää sairastua ja panna elämänarvonsa uusiksi. Nyt kun ikää ja kokemuksia on karttunut, olen huomannut, etteivät vaikeat kokemukset aina jalostukaan viisaudeksi ja myötätunnoksi muita kohtaan. Mitä mieltä te muut olette siitä, onko syövän sairastaminen muuttanut teitä parempaan suuntaan vai tehnyt teistä katkeria ja pelokkaita?