Jokaisella on oikeus valita uskomuksensa!

Ensimmäinen viestini täällä. Kuukausi sitten se sitten muuttui elämä heti 40v. synttäreiden jälkeen. Aivoista löydös ja jatkotutkimuksia sekä leikkausta odotellessa. Empä tiennyt että elämä tuo tällaisen käänteen, vaikka aavistelin että jotain tapahtuu kun täytän 40v.
Mutta sen haluan kaikille kohtalon tovereille sanoa että olkoon sitten elämänkatsomus millainen tahansa se on sinun henkilökohtaisen asia! Usko sitten Jumalaan ja jeesukseen tai ole ateisti kuten minäkin. Kaikilla on oikeus olla sitä mieltä mitä hän on ja kaikille se suotakoon. Kyllä minun mielestäni meillä jokin korkeampi voima on, mutta siihen minä uskon omalla tavallani. Se on minun eikä kenenkään muun.
Ennenkaikkea minä uskon tällä hetkellä itseeni! Luotan itseeni ja menen kyllä vaikka läpi harmaan kiven, sillä jos oma usko horjuu ja pettää niin ei hyvä. Vietän ja nautin joka päivästä mitä elämä tuo tullessaan. Se kuitenkin on lahja. Tällä hetkellä se on vain vähän sekaisin:)
Romahdus tulee jossain välissä, mutta sitä en pelkää. Se kuuluu asiaan ja todella toivon että kaikki kohtalon toverit te kestätte sen ja tiedätte että elämä jatkuu jos annatte sille ja itselle mahdollisuuden!
Olkaa niin voimakkaita kuin pystytte. Jos ette pysty ja jaksa niin apua saa aina! Meillä on kuitenkin tässä maassa niin hyvät verkostot ettei paremmasta väliä, kunhan itse jaksaa edes vähän olla aktiivinen. Tosin kaikki on uniikkeja, sairaudet, ihmiset jne. eli "verrata" ei voi mutta apua saa!
Ehkä vähän sekava viestin sisältö:) Halusin vain kirjottaa ja purkaa hieman ajatuksiani. Ehkä joku saa tästä jotain irti ehkä ei. Puhuminen auttaa paljon, joskus myös kirjoittaminen. Jos jaksoit lukea loppuun saakka, kiitos. Jos et kiitos siitäkin:)
Olen vähään tyytyväinen! Nautin siitä kun voin vielä mennä ja ajaa pyörällä ulkona, nauttia vesisateesta, auringosta ja mennä kalaan vaikka päässä ylimääräinen mollukka on jota ei vielä tarkkaan tiedetä. Alitajunta tekee töitä, mikä se on, mitä se tekee, miten käy tulevaisuuden... sen näkee sitten mutta nyt nautitaan kun vielä pystytään!
Jaksamista kaikille ja kyllä minä vielä tarinoitani tulen tänne jatkamaan. Onneksi me ei olla yksin vaikka en suurin surminkaan toivoisi kenenkään sairastuvan mihinkään tällaiseen.
Uskoa ja toivoa toivottaa kohtalon toveri!