Miten kestää surua ja ahdistusta rakkaan vierellä ahdistumatta?

Olen kulkenut rakkaan mieheni kanssa viimeiset kolme vuotta pettymyksestä toiseen. Mikään hoito ei ole auttanut, välillä hoidon seurauksena oli polyneuropatia ja liikuntakyvyn menetys useaksi viikoksi. Siitä noustiin ja sitten tuli ilmarinta, ja jälleen hän selvisi. Syöpä leviää vääjämättä ja hän kärsii välillä kovia kipuja. Elokuussa tehty sädehoito auttoi onneksi niihin. Olemme hyvästelleet toisemme jo niin monta kertaa.

Ja silti kun ajattelen näitä vuosia, niin ne ovat olleet täynnä iloa, rakkautta, puhdasta kiitollisuutta siitä että olemme vielä yhdessä. Emme myöskään enää pelkää kuolemaa. Olemme onnellisia yhdessä, juhlimme 30 v hääpäiväämme ja tuntuu että elämme täydemmin kuin koskaan ennen.

Olin jo aikaisemmin harrastanut joogaa, mutta lähinnä fyysisen kunnon ylläpitämiseksi. Nyt näiden vuosien aikana olemme löytäneet meditaation, tietoisen läsnäolon harjoituksen. Jon Kabat-Zinn, Eckhart Tolle, Deepak Chopra... Heidän kirjoistaan olemme löytäneet yksinkertaisen, rauhallisen, nykyhetkeen kiinnittyvän meditaation ja tämän kautta sisäisen ilon ja voiman. Voiman hyväksyä tilanteemme ja nähdä elämän valtava ihmeellisyys kaikessa rikkaudessaan.

Tuskan ja ahdistuksen iskiessä, mieleni kevenee kun keskityn hiljaa hengittämään ja vain olen. Kuuntelemme yhdessä meditatiivista musiikkia, hengitämme yhdessä käsikkäin leväten. Tämä on ollut meidän tiemme voittaa syövän tuoma suru ja tuska.