Re: Miten kestätte ahdistuksen kanssa?

Hei
Ruikuttaminen helpottaa ja se kun saa asiasta puhuttua, vaikka näin kirjallisesti. Minun kokemukseni mukaan ei ahdistus ja paha olo sillä katoa, vaikka muita ja heidän neuvojaan kuuntelisi. Minunkin monet tuttavani sanovat "taistele, ei saa luovuttaa jne", mutta mitä hyötyä tuollaisista kommenteista on? Ei kai kukaan halua täältä ennen aikojaan pois, mutta on niin vähän mitä itse voi tehdä tämän asian hyväksi. Murehtiminen kuuluu elämään, mutta senkin kanssa muu elämä voi olla hyvää. Tämä nyt vain on tätä.

Apuna jaksamisessa olen koittanut pitää hyvää huolta itsestäni: koitan syödä hyvin (kaikkia mielitekojakin), liikkua edes vähän, syön erästä ravintolisää, otan päiväunia aina tarvittaessa, etsin uutta tietoa taudistani ja sen hoidosta jne. Olen saanut hoitoja julkisella ja yksityisellä puolella, kokeellisiakin, ja kysellyt lääkäreiltä tyhmiäkin kysymyksiä. Nyt on kuntoni kohtalainen, pärjään kyllä kotona, mutta tietyin rajoituksin.

Minua on helpottanut se, että ei tarvitse kysyä "miksi minä", koska sehän on ollut vain tuurista kiinni, tai se, että ei tarvitse tuntea syyllisyyttä esim. elämäntapojensa suhteen, koska tässä elämässä kävi tällä kertaa vain huonompi onni. Surullisin asia tilanteessa on mielestäni se, että ei näe lastensa kasvavan, vaikka aina on suunnitellut asioita eteenpäin ainakin omassa mielessään. Meillä he eivät jää orvoiksi, koska mieheni pitää heistä huolta, mutta ... Olen koittanut lohduttaa itseäni, että olisivat he voineet jäädä jo aiemminkin äidittömiksi, mutta ei se lohduta. Tämä on vain niin väärin.