Multipple myooma

Toivon saavani kekustelua aikaan...
Olin keskustelupalstalla "naisten syövät", mutta eihän se niin ole.
Tuplapotti meille. Vuodet 2010 ja 2011 olivat raskainta elämässäni. Jäätyäni työeläkkeelle keväällä 2009 oli suunnitelmissa mieheni kanssa nauttia eläkepäivistä matkustellen. Minun selkäkipuni alkoi rajoittaa elämäämme jo kesällä. Testasin ystävälle ostamaani verenpainemittaria ja mittarin lukemat olivat niin pielessä, että luulimme mittarin olevan epäkunnossa. Lääkärissä käynnin seurauksena ruvettiin kokeilemaan verenpainelääkitystä. Selkäkipuun söin Dolania. Ei se paljoakaan auttanut. Siinä meni syksy ja kevättalvi ihmetellessä. Sain lopulta lähetteen sairaalaan ja maaliskuussa tasan 3vuotta sitten sain diagnoosin MULTIPLE MYOOMA. Kotona rupesin etsimään tietoa netistä. Olin ihan kauhuissani lukemastani, joten en tutkinut asiaa enempää. Aloin elämään kuin zombi, mutta onneksi mieheni oli tukenani. Kaiken lääkityksen kotona (pillerit), sytostaattihoidon ja solusiirron seurauksena tutut ulkonaiset muodonmuutokset. Pääsin kotiin marraskuussa ja mieheni sai diagnoosin KEUHKOSYÖPÄ joulukuussa. Mieheni sai ennusteen "hyvä jos seuraavan joulun näet". Hän kuoli lokakuun viimeinen päivä (2011). Oma toipuminen oli hidasta ja jatkuu yhä. Oletettavasti Thalidomini (tai joku muu lääke) jätti muistoksi neuropaattisen "vamman" raajoihini. Lyrika pitää minut tiellä. Harmaakaihi yllätti myös kotiuduttuani sairaalasta. Maailmani muuttui maitosuklaan väriseksi enkä nähnyt lukea. Sairas mieheni piti minusta huolta ihan loppuun asti. Hän oli mukanani, kun minulle tehtiin kaihileikkaus(syyskuun lopulla). Kuukauden kuluttua hän oli poissa.
Olen silloin tällöin etsinyt kohtalotovereita, mutta enimmäkseen kirjoitukset ovat olleet...ns "siskoni kummin kaiman tapauksia".
Surullisia kohtaloita. En minä sellaisella tiedolla tee mitään.
Vertaistuen hakemista olen karsastanut "mikä on oma ennusteesi" tiedon pelossa. Tiistaina kuntosalilla luin Apu-lehdestä artikkelin, jossa vihdoinkin käsiteltiin tätä sairautta. Artikkeli oli hyvin positiivinen ja kotona ryhdyin etsimään keskustelupalstaa. Ihanaa tietää, että en olekaan yksin tautini kanssa. Maaliskuussa aloitan uudelleen lääkityksen ja toivon, että tällä uudella Revlimid ja deksametasoni hoidolla syöpä saadaan jälleen hallintaan. Kallista sairastamista. Toivottavasti joku jaksoi lukea tarinani.
valoa tunnelin päässä | 14.2.2013 klo 17:53:33