Isäni haimasyöpä

Hei!

Halusin kirjoittaa tänne isäni haimasyövästä koska toivon että siitä voi olla apua jollekin saman syövän kanssa taisteleville sekä heidän läheisilleen.

Isälläni nyt 63v, todettiin haimasyöpä 17.11.2010. Oireet olivat hyvinkin tyypilliset haimasyövälle, ylävatsakipuja, huonovointisuutta ja tärkein oire oli keltainen iho. Lääkärille mentiin heti ja sieltä kuvaukseen, josta tämä syöpä selvisi.

Ensin oli toiveita, lääkäri sanoi ettei ole levinnyt ja leikkaus edessä. Leikkaukseen isäni pääsi 28.12.2010. Totuus kuitenkin paljastui leikkauspöydällä, syöpä oli levinnyt maksavaltimoon eikä voida siis poistaa. Isälle tehtiin kuitenkin keskisuuri leikkaus, jossa ohjailtiin ruokatorvea jne. Toipuminen oli hidasta, mutta yllättävän nopeasti kotiinpääsyn jälkeen isäni alkoi parantua ja toivoa syntyi jälleen.

Lääkäri käyntien jälkeen lääkärit päättivät että antavat isälle sytostaattihoitoa. Ensimmäisten hoitojen jälkeen alkoi kuumeilu ja huonovointisuus. Leikkauksen jälkeinen tulehdus ja mahassa vaarallisen paljon "nestettä". Neste onneksi saatiin pois ja antibiootit tepsivät ja hoitoja pystyttiin jatkamaan.

Hoidot tehosivat mielestäni hyvin, kasvaimet maksassa, vatsassa sekä haimassa pienentyivät. Kunnes noin kuukausi sitten, uusi löydös keuhkoista. Vielä ei ole varmaa onko se syöpää, mutta toivon todella ettei ole, koska ennusteethan ovat siinä kovin huonot.

Isäni on jaksanu erittäin hyvin vaikka mieliala on välillä ollut todella maassa. Äitini ja minä olemme henkisesti olleet kovilla, mutta mikään ei ole meitä lähentänyt näin. Isäni käy edelleen hoidossa ja mikä parasta, töissä! Nyt odotellaan vaan tuloksia keuhkoista ja siitä miten sitä aletaan hoitamaan. Reilu puolitoista vuotta mennyt tämän sairauden kanssa, missä on ollut hyviä ja huonoja päiviä, mutta AINA on toivoa vaikka mikä olisi. Toivon kaikille syövän kanssa taisteleville ja heidän läheisilleen voimia!

-A