Ei surkimus vaan kriisissä

Hei, muistan oman sairastumiskriisini tuntemukset. Sen lisäksi että oli kovaa ahdistusta ja pelkoa, tuli vielä taakaksi tuo mainitsemasi tunne "että on surkimus kun ei kestä". Kun nämäkin palstat ovat täynnä vielä pahempia kokekeneita jotka vain tsemppaavat heikompiaan jne..

"Syöpä on tauti joka voitetaan aina kappaleen matkaa kerrallaan" on lause jonka luin jostain potilasoppaasta. Alkuun sekin ahdisti, mutta olen sittemmin saanut siitä lohtua. Mikään ei välttämättä tapahdu hirveän nopeasti, taas tulee väliaikaa. Hoidot ovat hirveitä ja tehokkaita, ja syövistä myös siksi parannutaan. Käyt nyt kriisin alkuvaihetta jossa tuska on kovimmillaan, mutta noin vuoden kuluttua on asiat jo paremmin - usko minua. Äkäisissäkin syövissä sinnitellään hengissä vuodesta toiseen hoitojen avulla. Täältä ei tosiaan pääse lähtemään kovin helposti.