Re: Syövän jälkeen

Tahdon tähän tuoda Jori Branderin tämän pvän kronologisen Raamatun tekstin opetuksun loppuosan !

Jumalan valtakunta on lahja, joka tietenkin pitää vastaanottaa - ei ansaita. Vain se, joka on voimaton itsessään voi olla täysin riippuvainen Jumalasta. Niin kauan, kun ihmisellä on jotain omaa, niin kauan hän luottaa itseensä sen sijaan, että luottaa kaiken Herralle. Juuri tästä pieni sylilapsi on vertauskuva. Hän ei vielä juuri muuta tee kuin luota. Hän ei ponnistele ja huido sinne tänne pitääkseen elämän itsellään, vaan hän yksinkertaisesti luottaa kaiken vanhempiensa käsiin.

Jumalan valtakunta ei rakennu ymmärryksen eikä minkään maailmassamme arvostetun varaan, vaan se on Jumalan laupeutta ja armoa. Ei vaadita tutkintoa, ei sukua, ei mainetta eikä edes laupeuden tekoja päästäkseen osalliseksi Jumalan valtakunnasta. Se on samassa tarjolla lapselle kuin aikuiselle, yksinkertaiselle kuin viisaalle, rikkaalle kuin köyhälle jne.

Nykyään me vanhemmat joudumme opettamaan lapsille maailman pahuuden tähden, ettei saa olla liian sinisilmäinen ja uskoa ventovieraita ihmisiä, jne. Mutta Jumalan valtakunnassa tämä sinisilmäisyys on jopa suotavaa. Kun luottamuksen kohde on täydellinen, miksei hänen varaansa voisi heittäytyä täysin? Jeesusta lähestyttäessä olisi meidän aikuistenkin paikallaan oppia olemaan sinisilmäisiä. Miksi kerta toisensa jälkeen epäillä Jumalan rakkauden riittävyyttä, kun sen voisi sinisilmäisesti vain uskoa todeksi kohdallaan?