Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Syöpä ja elämänkatsomus

Re: onko täällä ketään joka sinnittelee agressiivisen syövän kanssa?

Hei riitta47!

Vastailinkin sinulle ahdistusketjuun yhtenä päivänä. Tyttäreni syöpä on todella agressiivinen. Hän sairastui lokakuussa 09. Hän kyllä sinnittelee, edelleen. Tuntuu, että nyt se sinnittely vasta on alkanut. JOulukuuhun asti me olimme täynnä toivoa. Syöpä tuntui olevan kurissa, kasvaimet poissa ja me pääsimme jopa hiukan palaamaan kohti normaalimpaa elämää. Meni jopa yksi kokonainen viikko ilman sairaalakäyntiä! Tyttäreni on jo saanut hoidot kovimman protokollan mukaan, jopa 2 intensiivihoitoa on tehty. Tuloksena vain uusia kasvaimia vanhojen hävinneiden tilalle ja täysin loppuun rääkätty luuydin, joka ei enää kestäkään sytoja. Toivoa täytyy silti yrittää pitää yllä, lasten takia, ja itsenikin. Tilanteemme on sietämättömän kestämätön ja roikun koko ajan kuilun reunalla odottaen putoamista. Silti me vielä toivomme jopa täyttä parantumista, vaikka järki sanookin ettei se ole mahdollista.

Tällä hetkellä tyttäreni on aika kipeä, kasvaimet painavat hermoja ja hän saa oireita lievittävää sädehoitoa sekä vahvoja kipulääkkeitä. Kipu syö sekä hänen voimiaan, että myös minun. Hän ei ole ennen ollut kipeä syövästää, vain hoidoista. Tuntuu kuin lopun alku olisi nyt alkanut ja nyt enää sinnitellään kunnes kaikki on ohi. Minä myös olen epätoivoinen enkä suostu uskomaan ettei mitään olisi tehtävissä.
Noksupoksu | 31.1.2011 klo 11:47:31