Vaikuttaako syöpä elämänkatsomukseen

Näköjään vaikea aihe, mutta tällainen palsta kuitenkin ON.
Minulle sairauden mukana vahvistui kokemus elämän arvaamattomuudesta. Sallimus sallii minulle juuri tämän kokemuksen, jota en aavistanut ja jolle en minä kertakaikkiaan voi mitään, että tämä on tullut. Sitten jouduin läpikäymään sen, että mitä voin tehdä. Mitä haluan tehdä? Katsella hyvin tarkkaan mikä vie mielialaa ylöspäin ja mikä alaspäin. Tässä kohtaa törmäsin ihmisiin. Kuka vaikuttaa kohottavasti, kuka päinvastoin. Missä "harrastuskerhossa" jaksan käydä, missä en. Oikeus omiin ajatuksiin ja tunteisiin korostui. Tämä on minun juttuni, minä menen rukouksin eteenpäin tämän kanssa. Kaikkia ei tarvitse miellyttää, ei päteä.
Ehkä joku voi aavistaa, mitä tarkoitan.