Re: Miten kestää surua ja ahdistusta rakkaan vierellä ahdistumatta?

Hyvä Mustikanvarpu, mahdatko vielä käydä näillä sivuilla? Toivon sydämestäni että elämäsi on hyvällä mallilla, mitä sitten kohtalo onkin tiellesi varannut. Viestisi syksyltä 2012 kosketti. Kerrot meditaatioharjoitusten tuoneen sinulle ja miehellesi apua hänen sairastaessaan. On lohdullista kuulla että se on mahdollista, että ette enää pelänneet kuolemaa.

Minunkin mieheni sairastaa parantumatonta syöpää, mutta kukaan ei tiedä miten sairaus etenee. Kun tulevaisuus on epävarma, ei oikein osaa rakentaa elämäänsä sen varaan. Tuttavien vakuuttelut "kyllä se siitä" ja "periksi ei anneta" tuntuvat ontoilta. Varmoja voimme olla ainoastaan tästä päivästä, tästä hetkestä.

Tänään oli ihana talvipäivä. Ilma oli täynnä pienen pieniä auringossa kimaltavia jääkiteitä. Nyt nousee täysikuu. Maa on niin kaunis. Tiedän että lukemattomat sairaat ja heidän läheisensä tälläkin hetkellä tuntevat huolta ja ahdistusta. Tunnen suurta myötätuntoa heitä kohtaan. Ei kukaan halua kärsimystä, mutta sitä ei voi elämässä välttää. Katson tähtitaivaalle ja sanon: Tapahtukoon tahtosi.