Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Syöpä ja elämänkatsomus

Re: Miten oppia elämään päivä kerrallaan?

Vastasin äsken uudempaan viestiisi, mutta jäi jotain sanomatta. Silloin kun otettiin koepaloja ja tiesin että jotain vakavaa on olemassa, olin todella masentunut ja ajattelin että tässäkö tämä oli. Siihen aikaan kauniina kesäpäivänä kaksi vuotta sitten lähdin yksinänni vaeltelemaan hautausmaalle. Luin kivistä tuntemattomista ihmisitä. Jotkut olivat eläneet kauan, jotkut kuolleet jo lapsina. Miksi niin eripituiset elämät? Minkälaisia kärsimyksiä oli ollut 1800-luvulla Maria Järvisellä, joka oli menettänyt kymmenestä lapsestaan yhdeksän pieninä? Ja ympärilläni kaunis kirkas kesäpäivä.

Näin vaan on määrätty, en tiedä kuka ja miksi mutta näin vaan on. Olen elänyt aika kauan, keski-ikäiseksi eikä elämäni ole ollut helppoa. Ja nytkö olisi edessä kuolema syöpään, loppuhetket rankkojen hoitojen rasittamana?

Minulla kävi tuuri, pelkkä leikkaus riitti. Silti käynti hautausmaalla kertoi, kuinka onnellinen saan olla siitä että että vieläkin elän! Nauttia luonnosta, läheisistä. Tajusin että minulla on syytä olla onnellinen, jotenkin keksin sen, että nautin tästä hetkestä. Se kylläkin teki sen, etten jaksa olla kauhean kiinnostunut tyttäreni rakkaushuolista enkä ukkoni jatkuvasta kiinnostuksesta ainoastaan raha-asioihin. Löysin kulttuurin, taiteen. Jätin rasittavan yrittäjän elämäni ja aloin elää! Tein vain sitä, mitä olin halunnut aina tehdä vaikkakin nykyään köyhempänä. Ehkä olen vähän itsekäs, mutta mitäpä siitä. Dalai Lamakin sanoo, että ihmisen pitää pyrkiä olemaan onnellinen. Tiedän että vakava sairaus on aina takaraivossa, mutta ainakin minä olen pystynyt löytämään siitä onnen. Ja kun se kuolema tulee, saan viimeinkin selville, miksi!
16 | 16.7.2012 klo 20:10:40