Re: Ensimmäinen joulu ilman miestäni

Hei,
Kirjoituksesi oli todella kaunis. Voin niin hyvin samaistua tilanteeseesi. Minulla oli vuosi sitten sama tilanne. Sinusta huomaa, että kaiken kauheuden keskellä olet löytänyt kauneutta ja elämän hienoimpia puolia. Olet kokenut rakkauden aidoimmillaan ja saanut antaa kaikkesi rakkaimpasi puolesta. Se on sellainen asia, joka antaa sinulle voimia jatkossa. Sinä saat jatkaa elämääsi. Miehesikin puolesta. Mikään ei koskaan ota pois miehesi rakkautta. Saat pitää sen ikuisesti.

Voimia tielläsi, jolla opit taas tuntemaan itsesi, rakastamaan itseäsi, niinkuin miehesikin rakasti. Ota kaikki vastaan jatkossakin samalla antaumuksella, jolla miestäsikin hoidit. Ja sinä selviät, ja elämä kantaa. Olet voimakas!