Re: suru on tullut jäädäkseen...

hei. huomasin että olet kirjoitellut minulle jo huhtikuussa saattohoito ryhmässä ennen kuin äiti nukkui pois. äiti nukkui hieman vajaa kuukausi ennen isääsi. kuinka olet jaksellut? minun päiväni rullaavat eteenpäin omalla painollaan,mutta äiti on koko ajan ajatuksissa läsnä ja ikävä on joka hetki. keskiviikkona tulee kaksi kuukautta äidin kuolemasta enkä käsitä kuinka tämän ikävän ja surun kanssa voi kestää koko loppu elämänsä kun jokainen päivä on niin vaikeaa...kyllähän se helpottaa,sanotaan,mutta ei vaan tunnu siltä että se menisi niin...äitiähän en enään koskaan näe...kuinka se siis voisi helpottaa? kirjoittele minulle,haluaisin kuulla miten jakselet. haleja läähetän sinulle.