Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Ensimmäinen joulu ilman miestäni

Ensimmäiseksi osanottoni teille kaikille. Itse menetin vaimoni kohta 8 kuukautta sitten. Hän menehtyi suolistosyöpään. Sairauden piti olla hallinnassa mutta sairaus oli uusiutunut niin, ettei kuvissa näkynyt. Tämän tiedon kanssa hän ei kauan ehtinyt elää. Hoitotoimenpiteistä aiheutunut ketju oli lopulta nopean poismenon syy. Olisiko elinpäiviä riittänyt ja hän olisi joulun nähnyt on vaikea sanoa.

Kova paikkahan tämä on vaikka elämän rajallisuuden ymmärtääkin. Olimme yhdessä lähes 30 vuotta ja 30 vuotista sotaakin käytiin, joskin viimeiset vuodet olivat särmät hioutuneet. Oli mukava yhdessä matkustella tai vain istua saunan lauteilla. Tiesin, että jos olisin itse sairastunut olisi hän huolehtinut minusta.

En ole saanut aikaisemmiksi kirjoitella saman kokeneiden foorumille. No yhteen palveluun jonkin verran. Se kai vaati aikansa. Eihän tätä voi kukaan eronnut, karannut jne ymmärtää vaikka kriisejä nekin ovat ihmisen elämässä.

Nuorena isoisänä kirpaisee eniten se, ettei mummu saanut nauttia mummuna olosta kauankaan eikä nähdä toista lapsenlasta. Elämä menee itsellä eteenpäin mutta takapakkia ja aikalisiä on pakko ottaa.

Ehkä jatkan toisella kertaa enemmän monologiani.
Euse | 24.4.2014 klo 23:13:54