Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Aivosyöpä

Olen 45 vuotias äiti ja menetin nuorimman lapseni vajaat vuosi sitten,kun sairastui aivorungon syöpään.Kaikki pysähtyi.En oikein ensin uskonut sitä todeksi.Sitten kun lääkäri oulussa näytti kuvat,niin uskottava se oli.Tytöllä alkoi olla kummallisia oireita ihan yhtäkkiä.Meni näkö huonoksi,teksti hyppi,tuli oikean korvan kuulon heikentymistä ja sitten alkoi tasapaino mennä huonoksi,ettei enään pysynyt pystyssä kunnolla.Kaikki tämä tapahtui 2009 keväällä.Pääsiäisen jälkeen tyttö meni TK.hon josta heti soitto ouluun ja seuraavana aamuna jo oltiin magneettikuvissa.Tyttö kulki aluksi ousin ja kodin väliä,mutta olotila oli niin heikko,että ei jaksanut enään matkustaa,vaan kesä 2009 meni oulun päässä.Aluksi kaikki oli kutakuinkin hyvin ja tyttö pystyi keskustelemaan ja tekstailee kotia kuulumisia.Toivoa vielä oli hiukan paranemisesta.Pidimme tiivistä kanssakäymistä koko kesän.Sitten elokuun 10 päivä tyttö siirrettiin oman kotikunnan sairaalaan.Silloikin oli vielä kaikki aika hyvin.Sitten alkoi takapakit.Meni näkö vielä huonommaksi.Puhe alkoi olla entistä enemmän puuromaista.Sitten marraskuun 20 päivä tuli oikean puolen halvaus ja meni lopullinen kyky puhua.Itse olin sairaalassa aamusta iltaan ja öitäkin.Halvaantumisen jälkeen jäin pitkälle sairauslomalle kun tytön tila oli jo niin heikko.Rukoilimme että Jumala pelastais,mutta ei se vaan pelastanut.Sitten tapahtui se pahin mitä pelättiin.Joulukuun ensimmäinen hän nukkui pois.Tosi rauhallisesti.Vain 16 vuotias kuollessaan.SURU JA IKÄVÄ ON KOVA.
lapsen menettänyt | 16.11.2010 klo 13:48:14