Re: Minun äitini

Minun ädin kuolemasta on 5kk. Olin paikalla äidin viime hetkinä... SILTI kävin (käyn) läpi samoja ajatuksia ja tunteita kuin sinäkin. Miksi en ymmärtänyt aijemmin? Miksi en tehnyt niin ja sanonut noin?Ja vielä se "mitä jos". Läheisen ihmisen kuolemaan ei varmasti ole ikinä täysin valmis. Viimeiseen asti pieni toivon kipinä itää sisällä. Pala palalta sitä luopuu rakkaimmastaan, kun on pakko. Nuo kaikki kysymykset ja jossittelut varmasti kuuluvat asian läpi käymiseen. Ne ovat osa surua..Minä kävin myös läpi äidin tavaroita. Etsin JOTAIN..
Kovasti voimia suureen suruun!