Re: Lapseni on Enkelii..

Minun pieni tyttöni menehtyi syöpään 2 kuukautta (8 viikkoa, 3 päivää) sitten. Hän olisi täyttänyt vain 9 päivän kuluttua 11 vuotta, päivä jota hän niin odotti koko talven. Minäkin palasin töihin ja yritän kovasti elää elämääni eteenpäin. Ikävä on silti hirmuisen kova ja on päiviä, jolloin en haluakaan päästä eteenpäin enkä ymmärrä, miten tästä voi ikinä päästäkään eteenpäin. Kaikki sanovat, että ajan myötä helpottaa, mutta en jaksaisi elää näitä päiviä, ennen kuin todella helpottaa. Sumussa minunkin päivät menevät, töissä joudun kuitenkin keskittymään niin, että hetkittäin saan oman helvettini pois mielestä. Kotimatkalla se taas iskeekin kovaa eikä kotona kuitenkaan mikään ole kuin ennen. Perheenä yritämme kaikki selvitä edes hetken kerrallaan eteenpäin, vaikka välillä tuntuukin mahdottomalta. Onneksi on edes joitain parempiakin päiviä, päiviä jolloin koko maailman paino ei olekaan minun harteillani. Voimia myös sinulle! Jos haluat vaihtaa enemmän ajatuksia, laita vaikka yksityisviestiä.