Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kun viimeiset päivät ja sanat eivät jätä rauhaan...

Itseäni hieman vaivaa se, ettei meistä kukaan ollut paikalla, kun isäni kuoli. Lähdimme äitini kanssa hänen luotaan illalla yhdeksän aikaan ja teimme aamulla lähtöä hänen luokseen, kun suruviesti tuli. Yö oli ollut hänellä levoton, mutta aamulla hän oli ollut rauhallinen ja noin 8.30 hänen oli todettu kuolleen. Hän kuoli siis yksin. Olisiko meidän läsnäolomme voinut helpottaa hänen oloaan? Olimme sopineet, että meille ilmoitetaan, kun näyttää, että loppu lähenee, mutta ilmoitusta ei ehtinyt koskaan tulemaan. Toki jo edellinen päivä oli ollut sellainen, että oli jonkinlainen helpotus, kun isä pääsi pois kivuistaan ja tuskasta...
Ikävä82 | 25.10.2014 klo 21:47:24