pikkuveli<3

29.1.2011 tulee tasan puoli vuotta siitä kun rakas pikkuveljeni nukkui pois sairauden uuvuttamana pitkän taistelun jälkeen.
Häneltä löydettiin akuutti lymfaattinen leukeemia maaliskuussa 2009 ja kantasolusiirto tehtiin marraskuussa.Hän meni sen jälkeen todella nopeasti huonoon kuntoon ja keväällä jo sairastikin kauhkokuumeen jolloin sain sairaalasta soiton että nyt on viimeinen hetki tulla katsomaan veljeä että tuskin saadaan enään hereille.No siitä hän kuitenkin toipui mutta ei entiselleen.Syöpäsolut pysyivät poissa ja oltiinkin jo varmoja että nyt sairaus on selätetty ja hän toipuu mutta toisin kävi.Kotilomia oli aina vain vähemmän ja vointi meni huonommaksi.
Hän lakkasi syömästä ja kieltäytyi hoidoista ikään kuin olisi luovuttanut.
21.7.2010 sain sairaalasta soiton että hänellä alkaa sisuskalut pettään ja ennuste on huono.Vain tuntia myöhemmin sieltä soitettiin uudelleen ja sanottiin että nyt on löytynyt vakava aivoverenvuoto jolle ei ole mitään enään tehtävissä.
Valvottiin hänen kihlattunsa kanssa viikko sairaalassa...haluttiin että hän tietää että hänestä välitetään, häntä rakastetaan ja mikään mahti maailmassa ei saisi häntä viedä pois.
viikon hän sinnitteli ja aikaisin eräänä aamuna hän veti viimeisen hengenvedon ja nukkui pois..
ikävä on niin suunnaton ja ei vieläkään voi ymmärtää miksi hänen täytyi lähteä.
sitä yrittää lohduttaa itseensä että nyt hänellä on hyvä ja mihinkään ei enään satu.
hän seuraa meitä joka päivä ja pitää kädestä kiinni kun on vaikeeta mutta siltikin tää on niin väärin :(