Re: olensuusi sururyhmäläinen kaipaan vertais tukea

Hei

Menetin äitini 32- vuotiaana. Aivosyöpä vei muutamassa kuukaudessa. Asiaa ei oikein ehtinyt silloin todeksi uskoa. Vasta jälkeenpäin tuli varsinainen surutyö ja tuska. Tästä on nyt 12 vuotta. Isäni menetin samoin syövälle reilu 3 vuotta sitten. Vuosi oli aikaa valmistautua.

Omalla kohdalla koen, että on ollut kaksi eri elämää. Vanhempien kuolema päätti sen ensimmäisen. Kaikki on nyt muuttunut. On myös ymmärtänyt oman kuolevaisuuden. On vain tämä hetki eikä huomisesta tiedä. Mutta siitä tästä hetkestä olen jälleen oppinut nauttimaan. Suru ja ikävä pysyvät, mutta pystyn jo jatkamaan omaa vaellustani.

Itsellä on vahva usko ja luottamus, että kun oma aikani täällä päättyy, kohtaan läheiseni rajan takana.

Voimia sinulle. Aika tekee tehtävänsä, jonain päivänä ei tunnu enää niin pahalta.