Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

isäni kuoli

Isän kuolemasta on kulunut 1v,5kk.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, sairastuminen, sairastaminen,kuolema.
Isä soitti minulle, ihan tavallisena maanantaina, ja sanoi että hänellä on vatsa kipuja ja ruoka ei laske, oli käynyt lääkärissä, joka neuvoi syömään vähemmän kerralla, ja useimmin, ja määräsi närästyslääkkeitä.
Asia ei kuitenkaan ollut isän mielestä niin, hänen vatsa oli turvoksissa ja arka, kertoi menevänsä uudelleen lääkäriin..
Seuraavan kerran isä soitti sairaalasta, vatsasta oli imetty nestettä, 2 litraa. Isän mukaan nyt oli jotain vakavampaa, pian tulikin ilmi että vatsassa oli syöpä, syövän laatua ei tiedetty.
Oli tammikuun 21 päivä 2010.
Asumme satojen kilometrien päässä toisistamme, veljeni asuu toisessa maassa, meillä molemmilla pienet lapset.
Päätimme lähteä yhdessä isän luo,veljeni tuli luokseni ja matkasimme läpi Suomen,se oli hauska matka, nauroimme ja muistelimme lapsuutta, olimme yhdessä retkellä..
Ei käynyt mielessäkään etteikö tästä selvittäisi.
Isä oli ihan normaali, ei mitään ulospäin, ainoastaan pussi johon valui ruskeaa nestettä vatsasta, 3 litraa oli tullut sen päivän aikana.
Seuraavana päivänä kaikki muuttui, syöpä oli tunnistettu erittäin agressiiviseksi laaduksi, elinakaa ei luvattu kuin 1kk.
Sitä kuuli ja ja ymmärsi jollakin tasolla, mutta ei kuitenkaan ymmärtänyt. Kuolema on niin kaukana, eihän se voi tulla tähän meidän lähelle... Isä otti asian rauhallisesti, "se on menoa nyt".
Isä laitettiin kotiin odottamaan paikkaa syöpäosastolle, oltiin yhdessä se päivä, yö. Isä näytti ulospäin ihan terveeltä, sitä mietti että diagnoosi oli väärässä, eihän nyt noin terveen näkönen mies voi kuolla tässä ja nyt! Isä peru diabetes lääkärin, "ei tartte mennä".
Lähdin kotiin lauantaina 30.1.10 Isä vilkutti ikkunasta, satoi lunta. Isän tila huononi heti seuraavan viikon alussa, kovat kivut vatsassa ja pussin tyhjäys kotioloissa ei toiminut. Isä meni päivystykseen, ajoi itse auton,ja hänet otettiin sisään.
Isä soitti, sillä oli paha mieli, ei halunnut kuolla.
Lähdin isän luo, asuin omaisten hotellissa, sairaalan vieressä.
Mikä helpotus olla siinä, lähellä.
Isä ei saanut enää syödä koska kaikki oli syövän peitossa, suoli täynnä syöpäkasvaimia. Sai enää imeskellä ei niellä.. Ei niellä!
Ja isä kun on aina tykänny syömisestä.
Isä kuoli 11.2.10 sain olla mukana, viimeinen yö oli kivulias, isä hikoili ja valitti, tuntui ettei mikään kipu lääke auta, lopuksi hän sai läkeen joka vei kivun mutta myös ajatuksen.
Isä kuoli auringon noustessa, aamulla. Kaunis aurinkoinen päivä niin monen myrskyisen päivän jälkeen.

Manki | 5.8.2011 klo 08:36:30