Re: Puoliso ei välitä surusta

Hei

Ikävä kuulla murheistasi - tuntuvat olevan liian monelle todellisuutta.

Minä taasen jäin leskeksi huhtikuussa, joten en osaa/pysty/edes voi neuvoa tilanteesi suhteen - voin vain miettiä, mitä itse mahdollisesti tekisin tuossa tilanteessa.

Kyllä meille kaikille läheisensä menettäneille on tärkeää saada puolisolta/joltain läheiseltä tukea menetyksen suhteen. Jotkut kumppanit eivät vain kerta kaikkiaan osaa tukea/sopeutua toisen suruun. Liian helppo antautua syrjähyppyjen/vast pauloihin ja hakea sitä, mitä kumppani ei sillä hetkellä pysty tarjoamaan.
Eikö miehesi halua/uskalla uskoa, että huono tuulesi voisi todellakin johtua isästäsi - vai onko suhteen haku ollutkin häneltä jokinlaista huomionhakuisuutta??

Menetin äitini 12/10 ja mieheni oli kyllä tukenani koko ajan - ei hänkään kamalasti jaksanut kuunnella, mutta meillä olikin hieman erilainen tilanne..menetin pappani 2kk ennen äitiäni ja lapset sairastelivat alkuvuodesta paljon..Mieheni sairauden tutkimukset alkoivat 2kk äitini hautajaisten jälkeen. Hän kyllä kantoi minusta huolta ja kehoitti hakemaan ulkopuolista apua, jota olin jo itsekin pidemmän aikaa miettinyt hakevani - onkin ollut todella tarpeen...Kun menetin mieheni, onkin vaikeampi saada sitä tukea tarpeeksi..hän oli minun paras tuki ja turva.

Minä en tuossa tilanteessa kyllä miettisi hetkeäkään - jos luottamus mennyt, niin ei sitä tuosta vain paikata. Ei ole herkkua elää suhteessa, josta pohja pudonnut. Kyllä lapset kestävät paljon enemmän, mitä me aikuiset olemme valmiit uskomaan.
Toisaalta, jos tunnet edelleen, että teillä voisi olla yhteistä tulevaisuutta, kannattaa ensin keskustella asiat kahden kesken ja miettiä vaikka parisuhdeterapeutille menemistä. Joku ulkopuolinen osaa nähdä ja lähestyä asioita eri kantilta.
Varmasti osaat tehdä oikean päätöksen, kun mietit kaikkia seikkoja.
Muista - sinullakin on oikeus olla itsekäs ja vaatia suhteelta mitä haluat..